Lissabonista löytyy Happy Cow:n avulla helposti vegaanista syötävää myös turistisesongin ulkopuolella tammikuussa. Viime kerralla, heinäkuussa 2022 Alfaman suunnalla oli haastavampaa, mutta nyt lähellä ydinkeskustaa  sopivan safkan löytäminen oli vaivatonta, tässä merenkulkijoiden perillisten kiehtovassa kaupungissa.

Ruoan hintataso ilahdutti. Jo 30 eurolla kaksi ihmistä söi ulkona todella hyvin. Kaikki reissun annokset olivat maukkaita, tuoreita, harkittuja ja kauniita. Palvelu oli myös todella ystävällistä. Aloin reissun jälkeen opiskella Duolingossa portugalia, jotta voisin vaihtaa muutamia sanoja näiden hurmaavien ihmisten kanssa seuraavalla kerralla. Nyt osasin vain tervehtiä ja kiittää.

Sijainnin ja hinnan perusteella valitussa, vähän randomissa HF Fenix Music -hotellissa (Marquês de Pombal -patsaan ja jättimäisen kiertoliittymän vieressä) tyydyin aamulla juomaan kapseliespressoa ja syömään tuoretta ananasta sekä maapähkinävoipaahtista mantelilastuilla. Hotelliaamiaisessa on mulle aina oma hohtonsa, vaikka se oli suppeampikin. Sekasyöjälle kyseisen hotellin aamupalavalikoima oli erinomainen. En tällä kertaa edes kysellyt mahdollisia kasvivaihtoehtoja. Aina ei vain jaksa.

Pelkillä pähkinöillä ja hedelmillä ei tarvitse elää kaupungilla liikkuessa. Suomen mittakaavalla pienistä ruokakaupoista löytää niistäkin kasvipohjaista välipalaa, kuten proteiini-, pähkinä ja suklaapatukoita. Gluteenittomat elintarvikkeet ovat myös usein vegaanisia, joten niitäkin hyllyjä kannattaa tiirailla. Suurin osa on saman valmistajan (Schär) tuotteita. Söin reissun aikana paketillisen heidän kaurakeksejään.

Vegaaninen vaihtoehto on useissa menuissa merkitty terälehdillä ja termillä ”plant-based”, joten kannattaa olla tarkkana, tarkoittaako merkintä ”v” tai ”ve” sittenkin vain kasvisruokavaliota, eli joissain tapauksissa myös maitotuotteita.

Pääsimme kaikkiin ravintoloihin kahden hengen seurueena ilman varausta, mutta isommalle porukalle voi olla fiksua varata pöytä ennakkoon, vaikka kyse olisi arki-illasta tammikuussa. Portugalilaiset mitä ilmeisemmin tykkäävät syödä ulkona myös arkena ja suhteelliseen myöhään, kuten eteläisemmässä Euroopassa on tapana.

Tässä muutamia reissulla testattuja paikkoja:

TimeOut Market – ihana hässäkkä

Valtava food courtin ja kauppahallin yhdistelmä. Tyhmä nimi, mutta ihan paras tunnelma! Pariskuntia, kaveriporukoita, perheitä ja eläkeläisiä. Loputonta hyväntuulista meteliä, viinilasien kilahduksia, naurua, korkokenkien kopinaa ja makeita ja suolaisia tuoksuja eri kojuista. Ei mitään puhelimen tuijottelua vaan päivän politiikkaa ja elämän pieniä nautintoja. Tämmöisen paikan haluaisin Suomeen, mutta en tiedä olisivatko vibat kuitenkaan samat. Ensi kerralla haluan juoda täällä viiniä ja uppoutua keskustelemaan elämästä. Tällä kerralla tuli maistettua oikein herkullisia dumplingeja, mutta en muista paikan nimeä. Hinnoissa turre-ekstraa.

Honest Greens – painoluokan tarkkailijoille

Reissun toisen päivän ravintola, jonka valitsin vain siksi, että se oli lähellä hotellia. Viihtyisä miljöö, rentoa tunnelmaa ja musiikkia, avokeittiössä reipas meininki, tiskillä vuori erilaisia vihanneksia. ”Rehellisestä vihreästä” tuli seuramme (meitä oli iso porukka samalta BJJ-salilta, koska osallistuimme BJJ:n EM-kilpailuihin Lissabonin Odivelaksessa) ykkösvalinta monena päivänä. Syynä lienee se, että listalta oli helppo koostaa oman maun mukainen terveellinen vaihtoehto kasviksineen, proteiineineen ja supermehuineen, jolla pysyä omassa painoluokassaan kisoja varten. Söin mm. superhyviä tryffeliperunoita ja osterivinokasta.

Lokal – tuoreita aineksia

Oltiin ukkosmyrskyltä piilossa tässä pienessä kulmaravintolassa. Söin tofubowlin. Raaka-aineet olivat erinomaiset, levä ei ollut liian levän makuista, tofu kivasti maustettu, mango tuoretta ja tuliset kastikkeet hyviä. Nurkkapöydässä harmaantunut portugalilaisherra kirjoitti käsin päiväkirjamerkintöjä viinilasin äärellä.

Gal Café – vihdoin pastel de nata!

Reissun suosikki, jonka tunnelmaan palaan muistoissa. Täysin vegaaninen pikku kahvila. Kävelin tänne heti avaamisaikaan kello yhdeksän. Olin ensimmäinen asiakas. Söin tofukokkelia paahtiksen kanssa, join ison lasin tuorepuristettua appelsiinimehua jäillä, hörpin pari kuumaa capuccinoa ja nautiskelin vielä uunituoreen pastel de natan kanelilla. Leivos oli herkullinen! Pastel de nataa on tarjolla kaikkialla, joten laatu varmasti vaihtelee.  Ostin vitriinistä vielä mukaan rasvaisen croissantin ja ison keksin. Olisin voinut käydä täällä joka päivä. Toivottavasti paikka on vielä olemassa seuraavalla kerralla.

Hygge – varmaan 12 pannaria

Hyggessä on pastellinen boho-sisustus pampaheinineen. Kahvila on sisältä paljon suurempi kuin ulkoa näytti.  Ei tässä paikassa ollut mitään kovin tanskalaista, mutta ”Nutella-pannukakkuja” ei voinut jättää väliin. Niiden kanssa tarjottiin tuoreita mansikoita. Pannarit olivat sellaisia pyöreitä ja kolikon kokoisia, mutta niitä oli paljon! Ei välttämättä parhaat pannarit, mitkä olen syönyt, mutta kyllä ne tekivät sateisesta päivästä vähän paremman.  Mutta mikä on tämä Portugalin ja Tanskan yhteys? Molemminpuolinen ihailu? Kaupungista löytyy mm. monta Copenhagen Coffee Labia, joista yksi tuli testattua edellisellä kerralla.

El Corte Inglés

Tavaratalon alakerran Supermercadossa on oma osasto erikoisruokavalioille. Laaja vegaaninen valikoima kaikenlaisia herkkuja ja tietenkin myös tavallisempia elintarvikkeita. Saatavilla mm. sienestä tehtyjä ”mustekalarenkaita” (calamari). Valitettavasti viimeisimmän Lissabonin-reissun jälkeen palkittu luksusdonitsipaikka scoop’n dough oli muuttanut pois, mutta alakerrassa oli tarjolla mm. megaisoja, jonkinlaisella kermalla täytettyjä croissuja.

Koppu – loistavaa lientä

Japanilainen ravintola, josta onnistuimme ystäväni kanssa saamaan illan viimeisen vapaan pöydän. Täällä tuli juotua reissun ainoat ja myös parhaat drinkit! Maksoivat vain kympin kappale, vaikka olivat juuri sellaiset oikean baarimikon tekemät tyylikkäät, näyttävät ja tasapainoiset makuelämykset. Kun tilasimme jälkiruoan kanssa appletinit, tarjoilija huvitti meitä reagoimalla vilpittömästi ”wow!”. Ei tiedetä, että miksi. Ehkä se oli väärä hetki tilata toinen drinkki. Palvelu oli sopivalla tavalla flirttailevaa.

Pääruoaksi söin umamisen miso-ramenin, jonka liemen olisi voinut juoda kokonaan. Mietin pitkään, otanko jälkkäriksi liilan mustikka-mochin vai tuhtia juustokakkua. Päädyin jälkimmäiseen. Tavallaan se oli hyvä ja huono valinta. Kamala ähky siitä tuli.

 

Pidätkö Lissabonista? Kerro sydämellä!