Voin etsiä nälkäisenä ruokapaikkaa pitkäänkin, mutta lähdin Portugaliin (kasvissyöntiä suosivan) äitini kanssa, enkä halunnut, että hänen täytyy olla nälässä, kun arvon mihin suunnata. En oikein saanut käsitystä Lissabonin vegaanitarjonnasta ennen matkaa.

Vegaaniset – tai kasvisravintolat sijaitsivat siellä täällä, joten niiden takia täytyi kyllä vähän matkata ja tarkistella reittejä Google Mapsista. Pöytävaraus kannattaa tehdä, jos se on mahdollista ja jälkiruoalle jättää tilaa! Portugalilaiset ovat makeiden herkkujen mestareita. Harmittaa, että en syönyt vegaanista pastel de nataa, kun sellaistakin oli kaupungista saatavilla. Vegaaninen suomenkielinen resepti paikalliselle leivokselle löytyy esimerkiksi Viimeistä murua myöten -blogista.

Kovasti ilahdutti myös se, että Lissabonista sai  vegaanista Magnumia, sitä ihan tavallista, joka on poistunut Suomen markkinoilta ajat sitten. Se on suosikkini ulkomaisista vegaanijätskipuikoista. Happy Cow -appissa oli viikon aktiivisen selaamisen perusteella ajantasaista tietoa ja hieman isommissa kaupoissa oli ihan hyvin vegaanista tarjontaa, etenkin huoneenlämmössä säilytettäviä elintarvikkeita.

Yövyimme tunnelmallisessa Airbnb:ssä aivan São Vicente de Foran luostarin vieressä Alfaman kaupunginosassa, joten suositukset (tai varoitukset) ovat kaikki muutamien kilometrien säteellä alueesta.

 

Pingo Doce -ruokakauppa (Rua da Graça 100)

Näyttävän sisäänkäynnin takaa löytyi laadukas ja portugalilaisilla standardeilla iso kauppa. Pingo Docesta löytyi mm. maidotonta tuoretta leipää, Alpron margariinia ja todella hyvää Garden Gourmet’n Vuna-”tonnikalaa”, jota lappasin paahdetulle leivälle komeat kerrokset.  Kahviin tarkoitettuja kasvijuomia ei ollut, mutta Alpron mantelijuomaa löytyi, joka sekoittuu kahviin erinomaisesti. Kaupan oman merkin soijajogurtit olivat maukkaita; joko hyvin marjaisia tai sitruksisia. Oli pakko myös ostaa Laysin välimerellisiä, oliviiöljyllä maustettuja sipsejä. Lomalla syön aina sipsejä!

Erikoismaininta persikan kokoiselle ja aprikoosin näköiselle hybridihedelmälle, jonka nimi saattaa olla aprium. Niitä tuli tuotua matkalaukussa Suomeenkin.

 

Scoop ’n Dough (El Corte Inglés)

Käyttäjät ovat valinneet Scoop -’n Dough:n Happy Cow -appissa maailman parhaaksi vegaaniseksi donitsipaikaksi muutama vuosi sitten.

Söin donitsin, jossa oli taikinamurua, kuorrutetta, kreemiä ja banaania. Se oli heittämällä paras donitsi, jonka olen koskaan syönyt. Supermakea, mutta taikinassa juuri täydellinen ripaus suolaa. Äitini söi näyttävän tiramisudonitsin, jota kehui erinomaiseksi. Donitsit tuli syötyä pystypöydässä kera viereistä leipomo-kahvilasta ostettujen espressojen. Donitsit olivat n. 6 euroa kappale, espresso maksoi 80 senttiä.

PS. El Corte Inglés -luksustavaratalon alakerran Supermercado-ruokakauppaan kannattaa ehdottomasti mennä. Odotetusti ja todennäköisesti laajin vegaaninen valikoima koko kaupungissa. Saatavilla myös iKaffea, jos sitä tulee reissussa ikävä.

 

Cheeky Leeks (R. Gomes Freire 146-B)

Erinomainen lounaspaikka, jossa paljon erilaisia burgereita.

Valitsin sahramilla keltaiseksi värjätyn sämpylän punajuuri-kikhernepihvillä. Lisäksi otin yrttimaustettuja ranuja vegemajoneesilla. Seinällä loisti pinkki Be Wise Eat Veggie -valotaulu. Juomana tietty paikallinen Sagres-olut.

Jälkkäriksi mukaan täyteläinen suklaamousse, joka maistui ihan Fazerinalta.

 

Copenhagen Coffee Lab (Escolas Gerais 34)

Kardemummapullien kodikas tuoksu leijailee ihanasti kaduille leipomonakin toimivan Coffee Labin uumenista. Tässä paikassa voi todella nauttia olostaan. Selvästi Pohjoismaista tulevien suosima.

Täältä saa mm. kaurajuomaa kahviin, hummus- ja kasvistäytteisiä leipiä sekä suklaa-pähkinäherkkua. Paikka näyttää pieneltä, mutta aukeaa tilavaan  ja tunnelmalliseen kellariin, josta on käynti pienelle aurinkoiselle sisäpihalle, joka tiilenvärisine muureineen ja kaktuksineen toi mieleen Marrakeshin. Jenkkipariskunta kiitteli kassalla työntekijöitä; he olivat käyneet Labissa kahvilla lähes päivittäin koko lomansa ajan.

 

Oasis (R. Marquês Sá da Bandeira 76)

Calouste Gulbenkian -museossa vierailun jälkeen oli jo kova nälkä. Yksi lähimmistä rafloista oli Oasis, joka on hyvin vaatimaton niin ulkoa kuin sisältä. Se näytti ensivilkaisulla siltä, että oli kiinni. Henkilökunta kutsui heti peremmälle ovea lähestyessä. Pubimainen tunnelma ja kotiruokamaista, hyvää sekä edullista safkaa. Isot annokset, jotka vaihtuvat päivittäin. Söin tofua ja muusia. Pääruoaksi oli tarjolla mm. seitania ja jälkkäriksi vegaanisia juusto- ja kuivakakkuja.

 

Pizzeria Romana Altaglio (Rua da Conceição 44)

Pizzoja paloittain myyvä superpieni (5 istumapaikkaa) pizzeria. Vegaanisia vaihtoehtoja oli tuolloin kolme, joista valitsin toisen sieni- ja toisen kasvispäällisillä. Pohjassa oli ihana rapea pohja ja sisällä hyvä sitko. Ei voittanut Pizzariumin pizzaa, mutta oli kyllä hyvää. Pizzan kanssa tuli juotua paikallinen Sagres-olut, joka on myös vegaaninen. Tarjolla oli runsaasti erilaisia mausteita ja öljyjä. Lorautin pizzan päälle reilusti Gallo-merkin tryffeliöljyä, jota ostin myös kaupasta tuliaiseksi.

 

Ortéa Vegan Collective (Rua Dom Luís I 19)

Kaunis paikka sisältä, vaikka terassilta hieman rujo näkymä tien toisen puolen töhritylle ja hylätylle toimistorakennukselle. Tämä paikka oli itselle kauhea pettymys, siitä huolimatta että Happy Cows:ssa oli saanut superhyviä arvosteluja. Yleensä olen arvostelujen kanssa yhtä mieltä. Äiti osasi valita ruoat paremmin, vaikka alku- ja pääruokien pääelementti olikin molemmissa leipä. Äitini tykkää leivästä, joten häntä ei haitannut. Tilasin osterivinokasta, joka oli pilattu liialla hapokkuudella. Se kyljessä oli muusi, joka maistui maksalta. Salaatin söin kokonaan. En oikeastaan ikinä jätä ruokaa, mutta tätä en pystynyt syömään loppuun.

Otimme vähän laimean oloiset drinkit,  litran kuplaveden, alku- ja pääruoat, joiden hinnaksi tuli yhteensä melkein 70 euroa. Kallein ja huonoin!

 

A26 Vegan Project (R. Vítor Cordon 26)

Lonely Planetin Portugal-oppaan sivuilta löytynyt paikka. Avokeittiö, jossa valmistuu vegaanista ruokaa portugalilaisella twistillä. Tyylikäs paikka, jossa oli paljon paikallisia syömässä.

On aina ilo syödä täysin vegaanisessa ravintolassa, jossa ei tarvitse miettiä, onko kaikki niin kuin pitää. Otimme alku-, pää- ja jälkiruoat sekä lasit viiniä. Söin elämäni parasta, täydellisesti maustettua tempehiä sekä jälkkäriksi klassisen paahtovanukkaan, jonka sokeripinnan rikkominen tuo aina mieleen Amélie-elokuvan.

Äitini ei välittänyt paksusta merileväkerroksesta itsessään hyvän tofun päällä, mutta hänen annoksensa paahdetut perunat ja öljyllä maustettu pinaattisalaatti olivat todella herkullisia.

Kaikki maksoi yhteensä noin 50 euroa.