Ripaus suolaa ja pienen pieni uusi peruna, tuoreen tillin ja herkullisen tilliöljyn peitossa. Paras maku pitkään, pitkään aikaan. Purjosipuliemulsio saaristolaistyyppisen lämpivän leivän päällä. Ei sekään yhtään hullumpi.
Luulin, että Lonna-saarella Helsingin edustalla tarjoillaan lähinnä rentoa saaristolaissafkaa, joten ihmetys oli suuri, kun eteen katettiin neljän ruokalajin fine dining -tyyppinen menu harkittuine viineineen. Lonnan raaka-aineet ovat sesongin mukaisia. Tutut, kotimaisten metsien ja puutarhojen herkut olivat saaneet superkokkien käsittelyssä uuden, erittäin kiinnostavan muodon. Erilaisia kirpeiltä maistuvia kukkia, friteerattua nokkosen lehteä, grillattua selleriä ja mesiangervojäätelöä…Mielestäni alkuruoat ovat menuissa lähes aina pääruokia parempia (vai johtuuko se siitä, että on isompi nälkä?), mutta Lonnalla kaikki maistui aivan yhtä hyvältä. Raparperia sisältänyt jälkkäri oli myös kerrassaan raikas ja ihastuttava grande finale. Vitsi miten arvostan ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat valmistaa muille erinomaista ruokaa ja siten tarjota elämyksiä.
Odotetun rentoa oli miljöö, hyväntuulisten saarivieraiden luoma välitön tunnelma ja kerrassaan miellyttävä henkilökunta, joka väänsi kauralattenkin toivomuksesta, vaikka se ei (melkein) ollut paikan kahvikoneella edes mahdollista. Henkilökunnasta sai vaikutelman, että Lonnan ravintola on paras mahdollinen alan duunipaikka kesällä.
Haluan päästä Lonnalle uudelleen syömään, nauttimaan tunnelmasta ja miksi ei saunomaankin, niin houkuttelevalta näytti saunojien ilakointi meren lempeillä aalloilla kesäillassa. Mantereella päästyä huomasi, että jo pieni hetki meri-ilmassa oli tehnyt ihosta ja vaatteista nahkeita. Lonna jätti jäljen!
Lonnan ravintolan lista vaihtuu neljä kertaa vuoden aikana, joten listan vaihtuessa olisi hyvä hetkiä kokea uudelleen ravintolan herkut. Voisin kyllä tilata neljän ruokalajin kokonaisuuden pelkästään niitä tillillä maustettuja ihania, elämäni parhaita perunoita.
Jätä kommentti