Otsikon sitaatti ei koske ruotsalaista ilmastoaktivisti Greta Thunbergia, vaikka liittyy myös häneen ja mielenkiintoiseen Z-sukupolveen.  Kuulin sen pöytäkeskustelussa työmatkalla Vaasassa keväällä. ”Hän haluaa pelastaa maailman”, totesi mies omasta teini-ikäisestä pojastaan, kun kysyin, miksi hänen poikansa on jättänyt lihan pois ruokavaliostaan.

Joudun usein keskelle näitä ruokavaliokeskusteluja, sillä yleensä olen pöytäseurueen harvoja kasvissyöjiä ja usein ainoa, joka noudattaa vegaanista ruokavaliota. Ruokani tuodaan usein erikseen ja se näyttää hyvin erilaiselta kuin muiden. Tämä herättää huomiota ja saa aikaan keskustelua sekä kysymyksiä, joihin mielelläni vastaan, mikäli ne ovat aidosti uteliaita eivätkä asenteellisia.

Olen itsekin kysynyt samoja, nyt todella hassuilta tuntuvia kysymyksiä vegaaniystävältäni yli kymmenen vuotta sitten. ”Eikö se ole hankalaa? Mitä sitten oikein syöt?”. Eräässä toisessa illallistilaisuudessa pääkaupunkiseudulla eräs nainen kertoi minulle, että ”tyttäreni on myös kasvisintoilija”. Sanavalinta kertoi mielestäni siitä, että vanhempi saattoi tulkita tyttärensä ruokavalion vaiheeksi, joka menee ohi. Toivottavasti se ei mene ohi.

Mielestäni on mahtavaa, että etenkin nuoret ovat yhä kiinnostuneempia kasvisruokavaliosta ja liittävät sen ilmastotaisteluun. Kasvissyönti on helppoa,  terveellistä  eikä kalliimpaa kuin lihansyönti. Vegedieetti on yksi merkittävimmistä valinnoista, mitä ihminen voi tehdä ympäristön kuormituksen vähentämiseksi.

Siinä missä ennen jouduin usein puolustamaan ruokavaliotani, nyt uudet sukupolvet tekevät sen puolestani. Vegemyönteisyys on selvässä kasvussa ja tämä on mahtava juttu myös sen takia, että vegemyönteisyys kulkee usein käsi kädessä suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ajatusten ja empaattisuuden kanssa.