Lukemattomia iltoja on uhrattu remontoinnin alttarille, vaikka itse en edes tee mitään.

Rempan takia tehtävät työt ovat pieniä, mutta niitä on ollut paljon. Tavaroiden pakkaamista ja kuljettamista, tuotteiden tilaamista, tuotteiden vastaanottoa sekä esimerkiksi lattioiden suojaamista. Ja koko ajan valitsemista! Suurimman osan aikuiselämästäni olen asunut vuokralla, joten olen hyväksynyt vallitsevat olosuhteet. Yhden seinän kaistaleen olen maalannut liitutaulumaalilla.

Remppavalintojen tekeminen on vaikeaa, kun ei ole mitään, mihin ne perustaa. Mihin asti laitetaan kattomaalia seinälle? Miten jaetaan vaatekaapin tila hyllyjen ja rekkien välillä? Onko keittiön lattian kuviointi liian kreisi? Remontoitava kohde on 100 vuotta vanha. Ikä tuo omat haasteensa sekä vastuunsa, ja vanhustenhoito on kallista. Historiassa on kremppoja ja vaivoja, jotka tulevat nyt esiin.

Nyt ymmärrän entistä paremmin niitä Grand Designs -projektien levähtäneitä budjetteja, koordinoimisen haasteita, stressiä ja useiksi vuosiksi venyneitä dediksiä. Vaikka tässä tapauksesa kohde on vaatimaton: maltillisen kokoinen kerrostaloasunto Pohjois-Helsingissä. Yritän myös nauttia tästä kaikesta keskeneräisyydestä, sillä mistä sitä tietää, pääsenkö enää koskaan näin perusteellisesti vaikuttamaan asunnon muuttamiseen kodiksi.

On helpompi tietää, mitä haluaa, kuin miettiä, mikä ei ehkä toimi. Keittiö purettiin kokonaan, epäkäytännöllinen vaatekaappi lähti, kuvassa oleva friisi säilyy, se on asunnon kaunein yksityiskohta. Plafondi saa jatkaa elämäänsä muualla.  Picasso säilytetään myös, siitä kirjoitin tänne aiemmin.

Päätin jo ajat sitten, että huonekaluiksi kelpaavat nykyiset. Kaikilla niistä ei ole tunnearvoa, mutta tuntuisi hassulta alkaa rohmuta kaikkea mahdollista uuteen kotiin. Se oli myös typerää, sillä joitain yllätyskulujahan saattaa vielä tulla, joka on suoraan pois sisustusbudjetista.

Vasta sitten kun asunnossa on elänyt useita arkiaamuja ja -iltoja, niin tietää paremmin, mikä toimii kodin mittasuhteissa ja elämässä, jollaista siellä alkaa elää. Toivottavasti itse sopii sinne myös.