Olin viime viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa Asuntomessuilla. Messut olivat tänä vuonna entisellä kotipaikkakunnallani Tuusulassa. Tässä asioita, jotka jäivät messuista mieleen.

  • Asuntomessualueen parkkipaikalta sai napata ketterän Jopon, jolla pääsi pyöräilemään messualueelle. Tosi kiva juttu, vaikka alueelta lähtiessä oli jo sen verran vilpoisaa, että bussi oli parempi vaihtoehto paluuseen.
  • Pihat ovat olohuoneiden jatkeita ja ne suunnitellaan huolella.  Upeita pihakiveyksiä, kuin taideteoksia. Liekö lämpenevä ilmasto syynä, sillä monessa pihassa oli kalifornialaista fiilistä (esim. tulisijat, verhoilla suljettavat piha-alueet ja porealtaa).
  • Kokovalkoista kotia ei halua enää kukaan.
  • Mustaa, mustaa, mustaa. Ovenkarmit, ikkunapokat, ulkoseinät, keittiöt, astiastot, suihkut ja keittön tuolit. Musta on vahva ja kaunis, selvä vastaveto kylmälle valkoiselle.
  • Monessa keittiössä oli aamiaiskaappi.
  • Luonnollisia värejä, luonnollisia materiaaleja. Kuivattuja kukkia, pellavalakanoita ja kivisiä koriste-esineitä.
  • Luonnollisuutta oli myös niissä pihoissa. Nurmikoita oli korvattu kuntalla. Siirtovarvikko näyttää niin paljon mielenkiintoisemmalta kuin siirtonurmikko.
  • Ensimmäinen suosikkikohde oli Finnlog Hetena -omakotitalo, jonka keskellä oli japanilaishenkinen atriumpiha. Välittäjän mukaan taloa vihataan tai rakastetaan. Rakastin sitä.
  • Toinen suosikki oli Hartin perheen omistama ”townhouse” Jämerä Salmiakki, jonka kekseliäs sisustus ja huikea äänentoisto tekivät vaikutuksen.
  • Mun mielestä on tosi amerikkalaista ja tuhlailevaa rakentaa kaksi käsienpesuallasta vessaan. Se näyttää jotenkin typerältä ja ylimääräiseltä, enkä ymmärrä sitä ollenkaan. Paitsi jos on 12 lasta.
  • Teollisuushenkiset mustat pariovet lasiruuduilla ovat tulleet jäädäkseen.
  • Huoneita ei tarvitse sisustaa hengiltä, niihin voi jättää väljyyttä, jotta mielikuvitus ja elämä saavat tilaa.