Rukalla on runsaasti tekemistä kesällä, vaikka moni saapuu paikalle vasta lumien mukana. Matkailua Kuusamoon ja Ruka-tunturin läheisyyteen on vähentänyt Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Saksalaisturistit kuulemma katsovat kartasta, että Ruka on liian lähellä itänaapuriamme ja soittavat paikallisille yrittäjille, että uskaltaako sinne tulla. Moni varmaan tekee soittamatta omat johtopäätöksensä. Suomesta katsottuna ajatus tuntuu vähän hassulta, mutta  päättelisin turistina todennäköisesti samalla tavalla. Esimerkiksi Norja (ja varmaan myös Natoon kuulumaton Ruotsi) voisi tuntua turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Tänä vuonna näin poroja enemmän kuin koskaan olen pohjoisessa viikon aikana nähnyt. Heinäkuussa on räkkä, jonka takia porot hakeutuvat kuumuutta hohkaaville autoteille ja piantereille. Asfaltin kuumuudessa paarmat ja hyttyset kiusaavat niitä vähemmän. Vasat ovat syntyneet toukokuussa, liikkuivat lähellä emojaan ja pitävät hassua röhkivää ääntää. Pitkäripsiset ja isosilmäiset porot ovat viehkeitä, maagisia. Ketterästi liikkuvia, rauhallisesti käveleviä ja luontoon täysin mukautuneita. Ihmisiä ja autoja ne eivät pelkää, vaikka syytä ehkä olisi. Yellowstonessa turistit pysähtyvät käsivarren etäisyydelle biisoneista ( min. n. 500 kg) ottaakseen selfieitä. Poro (max. n. 150 kg) ei todennäköisesti tekisi turistille yhtään mitään, paitsi jos koskisi sen kasvuvaiheessa olevia sarvia. En silti lähestyisi sitä innokkaana puhelimen kamera valmiina laukaisuun. Haluaisin antaa sille rauhan tehdä poromaisia juttujaan. En ymmärrä ihmisten pelottomuutta (typeryyttä) villieläinten kanssa. Biisonivideoiden kommmenttikentissä joku aina osuvasti mainitsee Darwinin.

Tässä fiiliksiä Rukan tarjoamista mahdollisuuksista heinäkuulta 2023.

Lappis-vesipuisto, Rukan kylä

Tiedätkö sen ikiaikaisen sanonnan, että vanhakin nuortuu? Sillä tavalla kävi Lappis-vesipuistossa. Kutsuin sitä WipeOut-radaksi, sillä se muistutti sitä katastrofaalista ja koomista tv-ohjelmaa, jossa aikuiset pyyhkiytyvät, kimpoilevat, liukastuvat ja putoavat väkivaltaisesti veteen ilmatäytteiseltä temppuradalta. Lappiksessa kukaan ei kyllä aktiivisesti yritä pudottaa radalta veteen, paitsi ehkä oma huono tasapaino tai turhautunut puoliso. Lappis on pienessä lammessa Rukan eturinteen tuntumassa. Perhelippu neljälle hengelle tunniksi (se on todella riittävä aika) maksaa 70 euroa. Hintaan kuuluu märkkäri ja pelastusliivit. Sain lyhyenä ihmisenä märkkärin koossa ”Youth XL”. Lol.

Suosittelen Lappista pilvisellä säällä, jolloin ihmisiä on vähemmän, eikä vuoroaan esimerkiksi kolmen metrin hyppytorniin tarvitse odotella. Radalla juokseminen ja sillä pysyminen on samalla myös todella hyvää kuntoilua, mutta voi  siinä myös oikeasti käydä hassusti, jos sattuu olemaan vaikka yliliikkuvat nivelet. On melko koomista, kun odottamatta liukastut veteen tai näet itselleen nauravien aikuisten kömpelöt yritykset pysyä ketterien lastensa perässä tai päästä vedestä takaisin radalle.

Vegemakkaraa laavulla

Tunturin läheisyydessä on lukemattomia reittejä, joita voi juosta, vaeltaa ja pyöräillä. Retken päämääräksi voi ottaa esimerkiksi Valtavaaran laavun. Laavulla on puita ja tulisija, jossa voi grillata (vege)makkaroita. Paikalla on todennäköisesti muitakin, mutta laavussa on useampi iso pirttipöytä.

Talvijärven uimaranta

Rukalla sattui olemaan todella aurinkoisia ja suorastaan kuumia päiviä lomamme aikana. En tiennyt Rukalla edes olevan uimarantoja, mutta on niitä!

Talvijärven biitsille (hotelli Rukatontun vieressä) oli tulossa myös yksinäinen poro, mikä teki kokemuksesta melko absurdin. Porot viihtyvät kuivilla alustoilla, kuten pehmeällä rantahiekalla.

Talvijärven uimaranta on melko pieni kaistale vaaleaa hiekkaa ja nousevaa rinnettä, siisti ja selvästi lapsiperheiden suosiossa.  Järvi syvenee nopeasti. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin oman mökin edustalla olevan pienen lammen, joka on puhdasta ja kirkasta pohjavettä.

Koskenlasku kaikenikäisille

Osallistuimme Rukasafarisin järjestämälle koko perheen koskenlaskulle. Ikäraja retkelle on 5 vuotta. Pienimmät lapset saavat kokeilla melomista, mutta käytännössä vastuu jää aikuisille. Kovimmat kosket ovat koskiluokittelun (1-6) asteikolla 3. Odotin vähintään semmoista Villi joki – tyylistä seikkailua, mutta eihän se nyt ihan sitä ollut. Jännittävin hetki oli se, että tökkäsin melan kiveen, mutta sain sen silti pidettyä käsissäni kesken kosken.

Aurinkoisena päivänä kiva ajanviete (retki kestää useamman tunnin), mutta jos haluaa oikeaa jännitystä, on mentävä K18-koskenlaskuun. Oppaat olivat kyllä mahtavia ja retki oli hyvin järjestetty, joten tätä voi suositella, varsinkaan jos ei ole kiinnostunut kovemmista kuohuista.

Porojooga

Loman eksoottisin kokemus oli porojooga.  Satuin olemaan ohjaajan kanssa kahdestaan porojoogatunnilla. Joogasimme poroaitauksessa taljojen päällä. Kuusamossa ei toistaiseksi ole punkkeja, joten pitkän ruohon keskellä saattoi hyvillä mielin köllöttää. Joskin seura jännitti. Kesti hyvän tovin totutella siihen, että isot sarvekkaat eläimet kävelivät kosketusetäisyydellä vieressäni, kun makasin taljalla selällään niiden jalkojen juuressa. Yksikään poroista ei edes hipaissut ohi kulkiessaan. Ehdin kysyä ohjaajalta sata kysymystä ympärillä pyörivistä upeista eläimistä.  Ehdimme jutella myös kaikesta muusta, kuten hänen elämästään pohjoisessa. Hän kertoi pitävänsä joogatunteja iäkkäille kuusamolaisnaisille. Marjanpoimijoina kaikki päääsevät helposti syväkyykkyyn. Siitä mallia meille etelään.

Opin sen tärkeän tiedon, että poronkuseman pituus on 7,5 kilometriä, poron nivelet naksuvat jatkuvasti kuin takkatuli (sen kuuli, kun ne kävelivät ympärillä), harvinaiset vitivalkoiset sinisilmäiset albiinoporot ovat poromiesten ylpeydenaiheita ja nauttivat parempaa suojelusta, kuolleesta porosta saa korvauksen valtiolta ja poron sarvissa on aluksi verisuonisto. Poro voi kuolla verenvuotoon, jos sarvi vaurioituu kasvuvaiheessa. Kasvuvaiheessa sarvista voi muotoilla esimerkiksi kapeat ”rallisarvet”, kuten kilpaporoilla. Suurin osa poronlihasta menee Etelä-Suomen ravintoloihin. Luulin sen menevän ulkomaille.

Kujalan 1800-luvulta toimineella, edelleen saman perheen omistamalla porotilalla on uusi kahvila (elämyksellinen poroturismi on suhteellisen uutta tilalla), jossa myydään mm. munkkipossujen ja paikallisten oluiden lisäksi neonväreissä hehkuvia poromaalauksia sekä erilaisia porosta valmistettuja esineitä. Tilalla oli syntynyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa sen historian aikana kaksosvasat. Ja vielä kahteen kertaan! Toiset kaksosista olivat mukana porojoogassa.

Mietin vierailua porotilalla eläineettisestä näkökulmasta, mutta en tullut oikein mihinkään lopputulokseen. Puolivillillä porolla menee paljon paremmin kuin monella muulla ihmisen hyödyntämällä eläinlajilla.

Ruka Gym

Hyvin varusteltu (mm. ilmajoogakankaat) kuntosali Rukan kylässä. Sisään pääsee kirjautumalla netissä, jonka jälkeen saa koodin. Osa kuntosalista on rakennettu squash-kentälle. Omaan perustreeniin löytyi kaikki tarvittava, paitsi kelkka. Kelkkaa ei kyllä kovin monella salilla muutenkaan ole.

Mitä kaikkea muuta?

Rukalla on myös tunturiin rakennetussa kourussa kulkeva kelkkarata, vaellusreittejä, zipline, karhunkierros, karhunkatselu, fatbike-reitit, alamäkipyöräily, hohtokeilaus, Kuusamon tropiikki, kalastus ja porojen ruokinta. Kuusamosta löytyy vegaanille kasvisravintola Karpalo (en käynyt tänä vuonna, mutta oletan että safka on yhtä hyvää kuin vuosia sitten) ja jujutsun harrastajalle lukkopainiseura Kuusamon painipojat.

—

Oliko tästä hyötyä?