Purin matkatavarat, laitoin koneellisen lomavaatteita pesukoneeseen, kävin suihkussa ja keitin kahvia. Vihdoin kotona.

Olin kirjoittamassa tänne ravintolatärpit vegaaneille Firenzeen, mutta mieleen pulpahtelee jatkuvasti ajatuksia ja havaintoja Firenzestä, jotka eivät liity ruokaan. Firenzen syndrooma tuntuu todelliselta, ja tekee paluusta Helsinkiin omituisen. Kaikki se ylitsepursuava kauneus on yhä mielessä. Se maistuu suussa ja tuntuu iholla. Oliko kaikki unta? Kaapin päällä nyt nököttävä turkoosi Venus-patsas on todiste, että se todella tapahtui. Vähän kitsch patsas meinasi jäädä ostamatta, mutta matkamuistopuoti löytyi uudellen puhelimella otettujen kuvien sijaintitietojen perusteella. Menin Uffizissa vähän sekaisin Botticellista, sillä ostin kotiin myös näyttelyjulisteen. Ostin myös muistikirjan, jonka kannessa on Caravaggion hieman kammottava ja vahva, 1500-luvun Medusa-maalaus.

Tuhansien turistien seassa puikkelehtiminen, kadun varjoisan puolen jahtaaminen, lukuisten historiallisten rakennusten ihastelu ja erinomaisesta ruoasta nauttimisen oli kaikille aisteille yltäkylläinen viikko. Olin matkalla äitini kanssa. Kävelimme viikon aikana yli 85 kilometria. Nautimme gelatoa (minulla verigreippi ja pistaasi, äidillä sitruuna ja passionhedelmä) vain kerran ja joimme yhdet lasilliset chianti classicoa. Pizzaa ja pastaa kului, mutta ei sitäkään erityisen paljon. Paahtava kuumuus vähentää ruokahalua. Vettä joimme litratolkulla ja söimme paljon hedelmiä. Banaanit olivat erityisen hyviä. Kirjotan tänne myöhemmin ruoasta.

Nautin lomalla erityisesti puutarhoissa haahuilusta, kahviloissa nautiskelusta, kirjakaupoista ja katutaiteen (erityisesti graffitit ja stencilit) ihastelusta. Myös putiikkimaiset vintageliikkeet ja pienet paikalliset astiakaupat ovat alkaneet kiinnostaa. Italiassa erityisen ihanaa on kahviloiden hyvä kaaosenergia, johon humpsahtaa sekaan yllättävän nopeasti.

Viikkoon mahtui yön yli retki La Spezian kaupunkiin ja sieltä päiväretki Cinque Terren Monterosson rannalle Trenitalian moitteettomasti toimivilla junilla. Airbnb La Spezian rautatieaseman vieressä oli kaunis asunto historiallisessa rakennuksessa, mutta vielä saapuessamme käynnissä ollut etikkapesu oli ilmeisesti tehty peittämään kosteusvaurioiden hajua. Sama löyhkä tuntui nenässä myös eri puolilla Firenzeä. Tyylin mestarit eivät kenties ole vesirakentamisen mestareita (enää). Asunto oli lähellä pääkatua, joka puhkesi pulputtavaan ja värikkäseen elämään illan koittaessa.

Etsimme yhdessä äidin kanssa matkablogeista tietoa siitä, mikä Cinque Terren viidestä kylästä olisi paras vierailua varten. Tarkoituksena oli mennä rannalle, joten Monterosso valikoitui parhaaksi vaihtoehdoksi. Vernazza lienee se instagrammatuin. Monterossossa juna käytännössä tuo rannalle. Saimme rantapyyhkeet juuri ja juuri mahtumaan muiden viereen, mutta meressä oli tilaa. Ponkaisin pohjasta kellumaan selälleni ja annoin aaltojen keinutella väsynyttä kroppaa. Merivesi oli lämmintä ja hyväilevää. Tunsin olevani elossa ja vailla huolia Monterosson -ja Italian- kauneudessa.

Ennen Firenzeen lähtöä mietimme, menemmekö Pisaan vai Venetsiaan. Pisa voitti ja vietimme siellä kolmisen tuntia paluumatkalla La Speziasta Firenzeen. Hengailu Piazza dei Miracolin katedraaliaukiolla tuntui siltä, kuin olisi päätynyt hahmoksi Age of Empires -peliin. Vahvojen muurien sisällä oli valtavasti siistiä nurmikenttää, jolle sai astua. Pysähdyimme istumaan jumalaisen kauniin, pyöreän kastekappelin vierustalle, sen viileään marmoriseinään nojaten. Pisa oli paljon, paljon enemmän kuin kalteva torni. Palatessa poikkesimme kasvitieteelliseen puutarhaan, joka kätki sisäänsä toinen toistaan upeampia puita ja kasveja, kuten pienen bambumetsikön, kukkivia vesikasveja ja värikkäitä, luuranko- ja käärmemäisiä kaktuksia. Heitin sandaalit jalasta ja taiteilin jykevän puun juurille seisomaan, sen latvustoa ihastuneena tuijottamaan.

Matka aina jotenkin yllättää. Odottamaton on usein myös se unohtumattomin. Katuja haahuilessa löytyi Banksyn (auktorisoimaton) immersiivinen näyttely kirkossa. Valtaville seinille heijastui vaikuttavan musiikin saattelemana Banksyn tunnetuimpia töitä animoituna. Tunnelma vaihtui jatkuvasti toiseen, kuten uhmakkaasta haikeaan ja herätti paljon ajatuksia ja sanoittamattomia tunteita. Äitini kuvasi ihastuneena irokeesipäistä Winston Churchillia ja sävähti kun sydämen muotoiset ilmapallot kiitivät lattiaa pitkin hänen vierestään. Alakerrassa pääsi digispreijaamaan metallitölkiksi naamioidulla hiirellä, mutta se tuntui vähän kornilta. Toinen yllättävä juttu oli nähdä hotellin viereisessä lähikaupassamme asioivat Diane Kruger ja Norman Reedus.

Firenzessä oli myös osin ilahduttavan edullista. Lentokentälle menimme raitiovaunulla, matka maksoi 1,70 euroa. Kaupungin parhaaksi kehutun cappuccinon itsetehdyllä mantelimaidolla sai hintaan 2 euroa.

Kotimatkalla Münchenistä Helsinkiin katselin superkuuta (tai melkein, se oli 1. elokuuta), joka hohkasi liekehtivinä oranssina pallona syvän tummansinisten pilvien välistä ja kuuntelin Mary Shelleyn Frankensteinia. Fiilistelin lentämisen ihmettä, johon moni tuntuu suhtautuvan täysin arkipäiväisesti ja välinpitämättömästi. Mietin lentokoneessa aina ihmisen vapaudenkaipuuta, halua lentää.  Mietin myös vuosien kehitystyötä, jotta olemme tässä pisteessä, että tylsistyneet ihmiset nousevat lentokoneeseen kuin se olisi vain välttämätön paha matkalla seuraavaan paikkaan, eikä insinööritaidon ihmetyö, joka mahdollistaa pääsyn pilvien yläpuolelle vaikka coca-colaa juoden ja matkan merien yli kastamatta jalkoja.

On vähän mielikuvituksetonta valita tähän satojen kuvien joukosta Santa Maria del Fiore. Sehän on kaupungin tunnetuin symboli eikä kuva tee sille mitenkään oikeutta. En silti keksi parempaa. Kuvasin jonkin verran myös roskakasoja (joissa Bottega Venetan, Vuittonin ja Guccin valtavia paperikasseja muita roskia täynnä), sillä ne ovat mielestäni myös eräänlainen Firenzen moderni symboli; kovin maallista ja pinnallista siellä, missä ”jumalainen” ja henkinen on niin vahvasti läsnä.

Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, enkä tiedä kauan kestää toipua tästä syndroomasta.

__

Oletko käynyt Firenzessä tai haluaisit mennä? Laita sydän!