Yhtäkkiä toivon olevani tiedenainen, koodaaja, arkkitehti tai taidehistorioitsija.

Kirjailija Dan Brown vierailee tänään Suomessa, Helsingin kirjamessuilla. Harmi, että en itse pääse näkemään miestä. Luin Da Vinci -koodin siskon suosituksesta (sen ilmestymisestä on lähes 15 vuotta) ja kuuntelen parhaillaan Brownin uutuusteosta Alku (Origin) esimieheni suosituksesta.  Da Vinci -koodi sai mut hiippailemaan tarkkasilmäisenä Lontoon Westminster Abbeyssa ja teemamusiikki löytyy edelleen kokoaltamani leffamusiikkisoittolistalta Spotifyssa. Uusin teos on saanut minut imaistua jälleen arkkitehtuurin ja taidehistorian maailmaan, jota en tunne, mutta josta olen erittäin kiinnostunut. Vasta muutamien viime vuosien aikana olen tajunnut, että kannattaa oikeasti lukea ne pienet kyltit maalausten vierellä. Niistä paljastuu usein symboliikkaa, jota ei itse osaa tulkita tai johon ei kiinnitä huomiota.

Kirjan teemana on jälleen kerran uskonto ja vahvasti myös ateismi sekä agnostikot. Kirjassa käsitellään myös teknologiaa,  joka kiehtoo suuresti, kuten luujohtumista hyödyntävät museokuulokkeet, darkweb, kryptovaluutta sekä oppiva koneäly. Pisteenä i:n päälle esillä on myös vegaanius. Yksi kirjan päähahmoista on tekoäly nimeltä Winston. Toivon, että Siri olisi yhtä fiksu kuin Winston, mutta ei se vielä ole. Jonain päivänä se on.

Brown tiputtelee tyylilleen uskollisena mielenkiintoista triviaa. Kuinka siistiä tietää, että Bilbaon Guggenheimin pihalta löytyvä sumuinstallaatio (sumu, fog) on kunnianosoitus museon suunnitelleelle arkkitehti Frank Gehrylle (Frank Owen Goldberg, eli F.O.G.)  tai että arkkitehti Antoni Gaudín kotitalon savupiippujen muotoilu toimi innoituksena George Lucasin Stormtrooper-sotilaille. Rakastan tämmöistä tietoa, minkä takia pidän Brownin teoksista paljon.

En voi sille mitään, että lukiessani Alkua ajattelen Tom Hanksia ja näen kirjan tapahtumat elokuvallisina kohtauksina. Tom Hanks on paras. Hollywood Grand Old Man. Toivottavasti Alusta tehdään leffa. Mietin vielä, kuka espanjatar olisi tarpeeksi synkkä ja kiehtova esittääkseen museojohtaja Ambra Vidalia, Robert Langdonin vastaparia.

Kokeilen parhaillaan äänikirjakirjasto BookBeatia. Pari viikkoa voi kokeilla maksutta. Alku-teos on BookBeatissa 20 tunnin pituinen normaalinopeudella. Lukijana toimii huumaavaääninen Lars Svedberg. Kirjan kuuntelulla on ollut yllättävä vaikutus. Illan tv:n tai sarjojen katselu on vaihtunut kuunteluun. Huomaan olevani ylipäätään levollisempi. Kirjan kuuntelu vaatii keskittymistä. Jotain fläsäreitä kirjan kuuntelu on tuonut lapsuudesta, jolloin kuunneltiin satuja valkoisilta C-kaseteilta, joita löytyi neljä kappaletta hieman VHS-kasettia isommasta kotelosta. Olen kuunnellut Alkua myös kävellessäni sekä junassa ja jäänyt koukkuun kirjan juoneen sekä kuuntelun aiheuttamiin tunteisiin. Kuuntelu on todella intiimiä, ihan kun Lars olisi hyvä ystäväni, ja kertoisi tarinaa vain kertoakseen sen minulle. Tiedän jo nyt, että kirjan loppuunkuuntelu tulee jättämään onton olon. Mitä seuraavaksi? Toki on muutama kirja kesken, mutta aina on. Ehkä kurkottelen Brownin suuntaan, sillä en ole lukenut kaikkia hänen teoksiaan.

Äänikirja on ehdottomasti oma juttu. Se voittaa kolkon e-kirjan 6-0, koska ei tarvitse tuijottaa mitään ruutua, sen kun painaa play. Ennen tilaamista täytyy vertailla kirjapalveluiden hintoja, valikoimaa ja etenkin tietokirjapuolta, koska en saa faktoista tarpeekseni.