*Tämä kirjoitus sisältää paljastuksia. Älä lue, jos et ole katsonut kolmatta jaksoa tai koko sarjaa nimeltä Game of Thrones.*

Koitin parhaani mukaan vältellä somea ja spoileireita ennen kolmatta episodia. Näin kuitenkin yhden kuvan Instagramissa ennen jaksoa.  Se oli näyttelijä Sophie Turnerin postaama kuva, jossa oli  Theon. Tiesin heti, että Theon kuolee.

Jakso oli valtava ja sen sanoiksi pukeminen lässäyttänee kokemuksen, mutta tässä nyt joitain ajatuksia.

Kolmas jakso The Long Night olisi voinut olla nimeltään myös The Baddest Bitches. Lyanna Mormont say whaat, Arya Stark say whaat. Kaksi pikkuruista naista tekemässä isoja tekoja. I like that. Naisoletetuista myös Melissandre otti isoa roolia. Olen pitänyt hänen vakavasta goottihenkisestä hahmostaan aina.

Ainakin seuraavat teoriani/olettamukseni osoittautuivat kolmannen jakson aikana vääriksi:

  1. Cersei ja Night King ovat jonkinlaisessa liitossa
  2. Suurin osa tai taikki merkittävät hahmot kuolevat Battle of Winterfellissä
  3. Jon Snow tappaa Night Kingin

Sodankäynnillisesti tehtiin melkoisia virheitä sekä elävien että kuolleiden leirissä ja aiheesta löytyy kiinnostavia artikkeleita esim. tämä Business Insiderin Here are the 5 worst mistakes the living made at the Battle of Winterfell.  Kuka laittaa lämpimään ja aurinkoon tottuneet ratsujoukot ensimmäiseen aaltoon kylmässä ja pimeässä? Miksi lohikäärmeet eivät antaneet palaa enemmän? Miksi kryptassa oltiin melkein aseettomina, vaikka kaikki olivat lähes varmoja kuolemastaan?

Vaikka jakso oli synkkääkin synkempi, kuultiin sentään ainakin yksi läppä:

”At Least We’re Already In A Crypt.” – Varys

 

Pitkä yö kyllä tuntui pitkältä. Olin ahdistunut lähes koko jakson ajan. Se oli kertakaikkisen pimeä ja kamala.  Myös pahin pelkoni toteutui: Jorah kuoli. Yksi kamalimmista kohtauksista oli Aryan hiiveskely arkistoissa kuolleiden keskellä. Siinä oli liikaa zombiekauhua, josta en pidä yhtään. Olen saanut ikuisen trauman Resident Evilin yms. muiden zombieleffojen takia. Miksi muuten army of the dead hiiviskeli kirjahyllyjen keskellä, kun ne muuten juoksivat raivopäisinä jokaiseen paikkaan ja hyppivät kallioilta ja muureilta alas?

Cleganen nynnyily, Bericin sankarillinen kuolema ja Daenerysin surkeat taistelutaidot pääsivät  yllättämään. Myös se, että merkittävimmistä hahmoista kuoli vain yksi (Night King), oli yllätys, joskin hyvä sellainen. Night Kingin tappaminen tuntui aika nopealta ja helpohkolta sitä vasten, että hahmon jääkylmää myyttisyyttä on rakennettu kahdeksan kauden ajan. Annna kritiikkiä myös siitä, että Briennen, Tormundin ja Jaimen taisteluja näytettiin aivan liian vähän siihen nähden, että he olivat niitä harvoja, jotka olivat uuvuttavan miekkailun ja kirveen heiluttamisen jäljiltä vielä hengissä.

Klassinen draaman kaari toteutui täydellisesti, mutta oli silti vaikea uskoa, että peripeteian keskellä oli lopulta Arya eikä Jon Snow. Nyt kun mietin, niin Jon VS. Night King olisi ollut liian ilmiselvä ja klisheinen taistelu GOT:in kaltaisessa sarjassa, jossa on väännetty käsikirjoitusta uskomattomille mutkille ensimmäisestä jaksosta alkaen.

Seuraavat jaksot sisältänevät varmaan vähän enemmän dialogia, joka syventää tarinaa vielä hetken ennen todellista kliimaksia, joka on todennäköisesti vielä yllättävämpää kuin Aryan sankaruus.

Heti jakson jälkeen heräsi muutama kysymys:

  1. Kuoliko Ghost?? Ja voisiko Nymeria tehdä comebackin?
  2.  Jääkö yhtään Lannisteria henkiin?
  3. Mitä kävi Podrickille ja Gendrylle?

PS. Yhteen näistä kysymyksistä saa vastauksen katsomalla nelosjakson trailerin.

Ensi viikkoon!