Eikö asioita tehdä useimmiten siksi, että niistä on itselle jotain hyötyä? Niitä tehdään, koska ne vievät eteenpäin ajattelua, uraa, hyvinvointia tai muuta. Niitä tehdään, koska ne tuottavat iloa, mielihyvää tai vaikka massia. On erikoinen tunne tehdä jotain, mistä en koe olevan mitään merkittävää hyötyä ja mistä en ole ihan varma, pidänkö edes: olen käynyt kuukauden ajan baletin alkeiskurssilla. Kurssi jatkuu joulukuun alkuun.

Tietenkin baletti voi tuoda hyötyjä: kehonhallintaa, koordinaation parantumista, ryhdin kohentumista, keskittymiskykyä ja kenties yleissivistystäkin. En silti lähtenyt tavoittelemaan mitään näistä tietoisesti. Ilmoittauduin kurssille puhtaasti kokeilunhalusta, vaikka tanssi kaikkine muotoineen on minulle täysin vieras maailma. Omat kokemukset tanssista ovat melkeinpä tässä: hiphop ja street dance –kurssi esiteininä järvenpääläisessä tanssikoulussa ja vanhojentanssit lukiossa. Jep!

Odotin opettajaksi jotain nenäänsä nyrpistelevää diivaa, joka kävelee varpaillaan ees-taas ja puhuu tanssitaiteesta sekä Tšaikovskin mestarillisuudesta. Kuinka väärässä olin. Opettajana toimiva Susanna on todella hienotunteinen, neuvoo kivasti ja muistaa kaikkien nimet. Ei ihme, että kaikki viisi hänen kurssiaan ovat täynnä.

”Siirrytään keskilattialle”, sanoo opettaja. Keskilattialla harjoitellaan ilman tankojen tukea. Välillä liikutaan pareittain salin päästä päätyyn ja muut seuraavat sivusta toisten suoritusta.  En usko, että kukaan silti kiinnittää kauheasti huomiota muihin, vaan miettii kuumeisesti, että kumpi jalka ojennetaan, kuinka paino siirretään sulavasti ja mikä on oikea käsien asento kaikista vaihtoehdoista. Baletille hyvin tyypilllinen jalkojen aukikierto on epämukavaa ja tuntuu, että teen joitain tanssillisia liikkeitä enemmänkin urheilullisina suorituksina, koska lähes kaikki harrastukseni ovat olleet urheilua. Ammattiballerinat ovat kyllä tanssijoiden lisäksi maailmanluokan urheilijoita.

Balettia on vain kerran viikossa puolitoista tuntia. Mietin välillä, voisinko käyttää vähäisen vapaa-aikani järkevämmin, kun tekemällä jotain, mikä on vähän epämukavaa ja mistä ei voi saada mitään glooriaa keneltäkään. Voisin baletin sijaan olla esimerkiksi jujutsu-treeneissä, lukemassa kirjoja tai hoitamassa freelance-duuneja. Toisaalta saattaisin tuijottaa HBO:ta tai selata hypnoosissa Instagramia.

Nautin tanssisalin tunnelmasta, kepeästä pianomusiikista, opettajan liikkumisen eleganssista, hänen käyttämistään ranskankielisistä termeistä ja aivan uudenlaisista kehon liikkeistä, kuten käsien kannattelusta. Jotain on tapahtunut jo tämän vähäisen kokemuksen jälkeen. Ojentelen nilkkoja, piirtelen varpailla kaaria ja suoristan ryhtiäni kävellessäkin.

Ehkä voisin tehdä 1,5 tuntia jotain ihan muuta, kuten jotain, mikä vie eteenpäin uralla tai tuottaa rahaa, mutta uskon, että asioita kannattaa tehdä myös ihan vain huvikseen ja ilman sen suurempia tavoitteita.  Pukkarissa juttelin erään toisen kurssilaisen kanssa. Hän paljasti, että koulussa aikanaan harjoitetusta baletista oli jäänyt aivan hirveät muistot ja vastemielisyys koko lajia kohtaan. Silti hän oli siellä ja pohtimassa pehmeiden balettitossujen hankintaa.  Asioita kannattaa tehdä myös siksi, että ne voivat tuottaa parempia muistoja vanhojen huonojen tilalle.

En avant.