Vyötyö

”Vyöt antavat etenemiselle struktuuria, mutta vyö ei voi olla lähtökohta treenaamiselle, niitä tulee sen verran harvakseltaan. Motivaatio ja halu pitää löytää muualta.” – Miia Isola

Brasilialaisessa jujutsussa osaaminen näkyy ulospäin: vyön väri kertoo, millä tasolla BJJ:n harjoittaja on. Valmentajat päättävät, milloin harjoittajalle myönnetään vyö. Käytännössä vyö voidaan myöntää milloin tahansa, mutta useimmiten siihen tarkoitettujen tilaisuuksien, eli graduointien yhteydessä. Kamppailusaleilla on omat käytäntönsä ja tapansa järjestää tilaisuudet. Lisäksi brasilialaisen jujutsun valmentajat/opettajat/professorit saattaavat myöntää natsoja, eli vyöhön kiinnitettäviä teipin paloja.  Kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä, mutta mielestäni se merkityksellisin ja eniten iloa tuottanut teipin pala, jonka olen koskaan saanut. Natsoja voi olla vyössä 1-4 kappaletta.

Jokainen aloittaa valkoisella vyöllä ja musta vyö on kaikista korkein. Vyöasteikko on sama kaikkialla maailmassa, mutta saman värin sisällä voi olla todella laaja skaala eritasoisia lajin harjoittajia. Esimerkiksi toinen voi olla paininut viisi vuotta sinisellä vyöllä, kun toinen on juuri saanut sen. He näyttävät nopealla vilkaisulla olevan samalla tasolla, mutta todellisuudessa aivan eri leveleillä. Vöiden hankkiminen on BJJ:ssä työlästä, eikä niiden hankkimiseen ole olemassa ns. virallisia oppaita.

Tapa ansaita värivöitä on simppeli: treeniä, treeniä ja treeniä. Tai: älä lopeta.  Vyön myöntämiseen voi teknisen osaamisen lisäksi vaikuttaa lajin filosofisen puolen sisäistäminen, kuten kunnioitus itse lajia, sen etiikkaa sekä muita harrastajia kohtaan.

Vöiden ympärillä jonkinlaista mystiikkaa, josta halusin tietää lisää. Koska en ole ensimmäistäkään värivyötä lanteilleni sitonut, mietin kuka olisi kokenut ja (ja puhelias!) henkilö, keneltä kysyä lisää. Täydellinen haastateltava löytyi omasta seurasta. Kysyin ruskeavyö Miia ”Killer Whale” Isolalta, mitä hän ajattelee ansaitsemistaan vöistä. Miialla on pitkä kokemus BJJ:stä ja hän myös opettaa sitä Buli Jiu-Jitsulla Helsingissä, Vallilassa.

”Meidän vastus jokaikisessä reenissä on eri, kun mitä se oli viime reenissä. Ihan sama, vaikka se olisi sama ihminen, se sama ihminen on eri ihminen tänään, kun se oli eilen tai viime viikolla tai viime kuussa.  Todennäköisesti minäkin olen tänään vähän erilainen kuin eilen. Oman kehityksen näkeminen on todella hankalaa. Se on yksi syy, miksi tykkään siitä, että meillä on lajissa joku ulkoinen merkki”, sanoo Miia.

Tässä Miian muut killerit näkemykset, voilá!

 

Valkoinen – yllättämisen nautinto

Valkoisen vyön saa aloittamalla BJJ:n. Ensimmäisen vyön voi siis vain ostaa kaupasta. Valkovöisistä vitsaillaan varmaan eniten, mutta vyössä on paljon hyviä puolia, kuten se, että sinulta ei odoteta yhtään mitään. 

Miia vietti valkoisella vyöllä viisi vuotta. Hän alkoi olla hyvin tietoinen vyönsä värittömyydestä kokemuksen karttuessa. Hän alkoi saada muilta harrastajilta paljon kommentteja siitä, että hänen ei pitäisi olla enää valkovyö. Kommenttien myötä valkoinen vyö muuttui myös jonkinlaiseksi taakaksi. Helpotusta toi vertaistuki, sillä hän pystyi juttelemaan asiasta samassa tilanteessa olevien treenikaverien kanssa.

BJJ-treeneissä asetutaan tyypillisesti ennen ja jälkeen harjoituksen riviin niin, että vyöarvot ovat järjestyksessä valkoisesta mustaan. Miia kertoo, että ei mennyt rivissä lähellekään sinivöitä, vaan aivan toiseen laitaan, kuin valkoisista valkoisimmaksi.

”Viimeisen vuoden aikana käytin valkoista vyötä surutta hyväkseni, ja menin aina jonossa aivan viimeiseksi”, Miia kertoo.

Miia eteni valkoisella vyöllä valtakunnalliselle huipulle. Hän saavutti SM-kisoissa tuplakultaa: omassa sekä avoimessa sarjassa. Eteneminen vyöasteikolla alkoi aktiivisen treenaamisen sekä kisamenestyksen jälkeen olla ilmeistä. Siltikään hän ei sännännyt ensimmäisiin mahdollisiin treeneihin tuplakullat saavutettuaan, vaan lepäsi ja palautui kisoista kaikessa rauhassa.

Silloisen seuran päävalmentaja myönsi Miialle sinisen vyön ensimmäisissä treeneissä, joihin hän osallistui kisojen jälkeen.

Valkoisen vyön paras puoli Miian mielestä: Kukaan ei odota sinulta mitään. Jos onnistut jossain, kaikki ovat iloisesti yllättyneitä.

 

Sininen – eliminaattorivyö ja ”Blue Belt Blues”

Sininen on ensimmäinen vyö, joka harrastajalle myönnetään. Usein se jää myös viimeiseksi vyöksi. 

”Sininen vyö on se, jossa menetetään todella paljon porukkaa. Ei eniten, koska suurin osa lopettaa heti valkovyönä peruskurssin jälkeen, mutta sininen on selkeä eliminaattorivyö. Jotkut jotka jaksaa tätä lajia siihen asti, että saa sinisen, niin sen jälkeen ne häviää”, Miia sanoo.

Blue Belt Blues -ilmiölle on useita tulkintoja. Miian mukaan se voi tarkoittaa esimerkiksi psyykkistä seinään iskeytymistä muutaman vuoden treenaamisen jälkeen.

”Siinä kohdassa ymmärrät liian paljon siitä, mitä et vielä osaa. Tiedostat sen liian voimakkaasti ja tuntuu, että sä et kehity yhtään mihinkään. Siitä tulee sellainen tappava spiraali, mikä voi ajaa sut lopulta lopettamaan koko lajin.”

”Se tuntui todella oudolta!”, muistelee Miia sinisen vyön saamista. Hänen mukaansa vyö tuli yllätyksenä, odotuksista huolimatta.

Hänen mukaansa jujutsun vaikeimmat askeleet tulee otettua sinivyönä.

Miia kertoo olleensa kohtuullisen motivoitunut koko sen ajan, jolloin oli sinisellä vyöllä. Lopulta jonkinlainen Blue Belt Blues iski myös Miiaan. Hän alkoi kokea, että ei saanut mitään palautetta kehityksestään.

”Se oli henkisesti raskasta”, hän sanoo, ja kertoo miettineensä salin vaihtamista ja jopa koko lajin lopettamista, niin kuin niin monet muut sinivyöt ennen häntä.

Lopulta Miia haki ystäviltään Ruotsista apua edistymisen tuskaan.  Avunpyynnön jälkeen yhteistyöstä pitkäaikaisten ystävien kanssa tuli virallista, jonka jälkeen mustavyöt Hanna Hirvonen ja Venla Luukkonen ovat myöntäneet Miian vyöt.

Miia myös edustaa heidän tiimiään ulkomailla kisatessa. Treenaaminen jatkui kuitenkin Suomessa, jossa Miia asuu.

Hän kuvailee sinisen vyön oppimäärää suhteettoman suureksi muihin vöihin nähden, kuin luokka-aste, joka on pituudeltaan ja vaativuudeltaan moninkertainen muihin nähden.

”Jonkinnäköinen konsensus lajin piirissä on se, että sinisellä vyöllä pitäisi oppia kaikesta jujutsussa riittävästi, eli tiedät perusteet kaikesta. Sun pitäisi myös saada jonkinlainen oma geimi, ikään kuin oma yhteenveto kaikesta ennen purppuraa”, hän kuvailee.

Sinisen vyön paras puoli Miian mielestä:  Sinulle on  myönnetty lupalappu, että opettele ihan kaikkea.

 

 

Purppura – uusi vastuu

Kun katsoo BJJ-treeneissä ympärilleen huomaa, että purppura vyö on melko harvinainen. Purppuran tasosta kertoo jotain se, että Suomessa naisten BJJ-kilpailussa purppurat kuuluvat ns. eliittiin, eli kilpailevat ruskea- ja mustavöisten kanssa samassa sarjassa. 

”Se oli järkytys, kun sen sain”, kertoo Miia purppurasta vyöstään. Hänet yllätettiin kesken tavanomaisten drilliharjoitusten. Hanna Hirvonen pyysi Miiaa ukeksi (henkilö, jonka avulla valmentaja näyttää harjoiteltavan tekniikan) ja rupesi pelleilemään Miian vyöllä. Kun Miia vilkasi alas, hän huomasi vyönsä vaihtuneen sinisestä purppuraan.

”Itkuksihan se meni ja tuntui kohtuullisen hyvältä saada tunnustus yhtäkkiä. En odottanut, että juuri sillä Ruotsin-reisulla se tapahtuu”, hän kertoo.

Purppura johti jonkinlaiseen kriisiin. Miiasta tuntui hassulta ilmestyä kotimaassa Crest-salille uudella vyöllä. Hän koki, että purppura oli merkki edistyneisyydestä sekä jonkinlaisesta  senioriteetistä lajissa.

”Purppura kertoo, että laittanut ison osan itsestäsi ja elämästäsi  tähän lajiin”, hän sanoo.

Miia koki muita kohtaan uudenlaista vastuuta saavuttamastaan asemasta.

”En kokenut itseäni kauhean edistyneeksi, mutta joku oli kokenut tarpeelliseksi merkata minut edistyneeksi tässä lajissa. Treenaaminen ei muuttunut mihinkään, mutta otin edistyneen aseman vakavasti”, hän kuvailee.

Miia alkoi ymmärtää, että jotkut katsoivat häntä nyt ylöspäin ja että hänen tulisi näyttää esimerkkiä, eikä hän voisi esimerkiksi sivuuttaa valkovöisten kysymyksiä.

”Millaisen kuvan se sitten antaisi, vaikka en kyllä ikinä tekisikään niin. Edustin kuitenkin myös sitä vyötä”, hän sanoo.

Miian mukaan selviytyminen purppuralle tekee lajin lopettamisesta myös epätodennäköisempää kuin sinisellä vyöllä. Purppura palaa paljon suuremmalla todennäköisyydellä lajin pariin, vaikka yksityselämän isot myllerrykset, kriisit ja muutokset, kuten lapset, avioero tai muutto katkaisisivat aktiivisen treenaamisen vuosiksi.

”Olet vähän kuin putkessa menossa mustalle, jos vain jaksat treenata, sillä vaikeimmat osuudet ovat ikään kuin ohi. Olet oppinut jujutsua riittävällä leveydellä ja sitten pääset vain syventämään sitä”, hän kuvailee purppuran vyön saavuttamista.

Purppuran vyön paras puoli Miian mielestä: Pääsee sukeltamaan omaan geimiin.

 

 

Ruskea – Miian nykyinen vyö

BJJ:ssä pyramidin pohja koostuu valkoisista ja sinisistä vöistä. Ruskeavöiset ovat onnistuneet taistelemaan tiensä harvojen ja valikoitujen joukkoon aivan pyramidin huipun tuntumaan, jonka saavuttaa hyvin pieni osa lajin koskaan aloittaneista.

Syksyllä 2022 Miialla tulee täyteen vuosi ruskeavyönä.

”Koronan jälkimainingeissa Jyri Manninen päätti lykätä neljä natsaa mun purppuraan vyöhön”, hän muistelee.

Miia kertoo, että olisi tuolloin ollut tyytyväinen yhteenkin natsaan. Komean natsarivin myötä hän ymmärsi, että seuraava vyö ei ole enää kaukana.

Syksylllä 2021 Hiltin leirillä väri lopulta vaihtui.  Hän odotti näkevänsä, että leirillä myönnetään mustia vöitä kuten aiemmin, minkä takia uuden vyön – ruskean vyön – saaminen tilaisuudessa oli yllätys.

”Aina itken! Ihan joka kerta”, hän muistelee huvittuneena.

Ruskean vyön saavuttaminen iski tajuntaan muutaman nukutun yön jälkeen. Miia muistelee ajatuksiaan, joita uusi väri herätti. Eivätkä ne olleet pelkkää onnea.

”Mietin, että hetkinen, tämähän on ruskea. Tämä tarkoittaa, että seuraava vyö on siis musta. En mä sellaista haluu!”.

Haastatellessani Miiaa kommentoin hänelle, että en itse huomaa mitään eroa ruskea- ja mustavöisten välillä, sillä he vaikuttavat kaikki olevan yhtä hiton hyviä BJJ:ssä. Heidän kanssa painiessaan tuntee olevansa kärpänen hämähäkin verkossa. Mikä lopulta erottaa ruskean mustasta ja mustan ruskeasta?

”Oman ymmärrykseni mukaan ero on se, että ruskeavyö on siinä purppuran ja mustan välissä siksi, että siinä on tilaisuus viimeistellä oma osaaminen”, Miia kuvailee.

Viimeinen hyppy vöiden välillä, eli ruskealta mustalle, on Miian mielestä enemmänkin henkinen, sillä ruskean vyön saavuttanut on ikään kuin jo tehnyt tarvittavan määrän työtä, joka sitten huolellisesti viimeistellään. Miian mukaan ruskealla vyöllä tiivistetään pois olemassa olevat aukot ennen mustaa vyötä.

”Ruskealla vyöllä on hypitty jo niin monen eri esteen, kavereiden ja kaikkien mahdollisten ihmisten ohi, läpi sekä  yli, että ei se juurikaan muutu ruskealta mustalle”, hän sanoo.

Ruskean vyön paras puoli Miian mielestä: Katu-uskottavuus lajissa.

 

Musta – maalitaulu selässä

Musta vyö herättää välitöntä kunnioitusta myös harrastajapiirien ulkopuolella, mutta tietääkö mustavyö kaikki BJJ:n salaisuudet? 

Valkoinen vyö suojelee kantajaansa, mustalla vyöllä on päinvastainen vaikutus. Miian mukaan odotusarvo sen kantajaa kohtaan kasvaa mustan vyön kohdalla räjähdymäisesti. Kaikki hakevat mustavyön päänahkaa.

”Mustalta vyöltä odotetaan oikeasti jotain kunnon magiikkaa ja sitä, että  viidentoista sekunnin välein tulee joku lukko jostain”, sanoo Miia.

”Vaikka eihän se tietenkään aina niin mene”, hän jatkaa.

Mustan vyön paras puoli Miian mielestä: Saa jopa kansanmiehen kunnioituksen, sillä jokainen tietää, mikä on mustavyö.

…

Miia on säilyttänyt kaikki vyönsä valkoisia lukuun ottamatta. Kutakin on ollut neljä kappaletta, koska hän haluaa omien sanojensa mukaan varautua kaikkeen mahdolliseen. Näistä säilytettävät vyöt ovat nimikoituja, harjoituksissa käytettävissä vöissä lukee ”Killer Whale” ja kisavöissä ”Isola”.

 

---

 

Miia puhuu tässä artikkelissa omasta kokemuksestaan ja omasta näkökulmastaan lajin pitkäaikaisena harjoittajana. Miia näkemykset ovat itsenäisiä ja henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edustaja Miian valmentajien tai menneiden tai nykyisten seurojen näkemyksiä.