Talvipäivän pakahduttavin kohta on mielestäni sininen hetki. Se on harvinaisuudessaan todella kaunis. Sinisessä hetkessä on mennyttä ja tulevaa, luopumista ja lupaus uudesta. On suotavaa pysähtyä pieneksi hetkeksi ihastelemaan ja arvostamaan sitä.
Sain sinisen vyön joulukuussa. Brasilialaisessa jujutsussa se on ensimmäinen vyö, joka myönnetään harrastajalle. Sitä ennen harrastajalla on valkoinen vyö. Sen jälkeen on vielä kolme korkeampaa vyöarvoa.
Sinisen vyön saaminen on tuonut pintaan kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia. Eikä vain siksi, että ranteeni ovat olleet erityisenä kamppailukamujeni mielenkiinnon kohteena viime viikkoina.
Katsoessani seurani ninjamaisia, sinivöisiä monitaitureita, mietin että en minä heidän joukkoonsa kuulu. Tuskailen, että joku teki nyt kamalan virhearvion. Siitäkin huolimatta, että arvostan kamppailuseurani Bulin valmentajia ja heidän näkemyksiään paljon.
Selvästi unohdin omat ajatukseni, mistä aiemmin täällä kirjoitin. Sinivöisten joukkoon mahtuu valtava, eritasoinen porukka. Kaikilla oma kinttupolkunsa kuljettuna. Joku porukasta on millä hetkellä hyvänsä saamassa purppuravyön. Joku porukasta sai sinisen vyön joulukuussa. Ei ole järkevää verrata itseään kehenkään muuhun kuin itseensä.
Joillain saleilla, kuten Bulilla, treenien alussa järjestäydytään riviin kasvot valmentajaa kohti. Riviin asetutaan vyöarvoittain. Hetki sitten menin treeneissä valkovöisten kamppailukamujeni sekaan. Tunnen kuuluvani sinne. Noviisi, aloittelija. Ja aina ollut tosi tyytyväinen siihen statukseen! Sidon vyönikin tavalla, joita meemien mukaan käyttävät vain valkovyöt.
En ole vielä ottanut sinistä vyötä omakseni, vaikka olen jotenkin nyt kiusallisen tietoinen siitä. Olen tuntenut uudesta väristä jopa häpeää. Varmaan eniten siksi, että ajattelen, että mitä muut ajattelevat. Että olenko riittävän hyvä. Sitten kun taas muistan, että muut ajattelevat omia asioitaan, eivätkä ollenkaan minun edistymistäni harrastamassani lajissa, häpeä hälvenee. Olen saanut pelkästään vilpittömiä onnitteluja ihanilta kamppailukavereiltani, joten negatiiviset ajatukset ovat näiltä osin omia kelojani.
Ärsyttää välillä tämä ammottava aukko siinä kohdassa, missä pitäisi olla itseluottamus. I’m working on it.
Olen kirjoittanut kesästä 2021 alkaen BJJ-aiheisia postauksia yhdessä jujutsu-yhteisö Buli Jiu-Jitsun kanssa, jossa käyn itse treenaamassa. Buli Jiu-Jitsu on elokuussa 2021 toimintansa aloittanut, kasvava BJJ-yhteisö, jossa on kiva treenata. Treenit pidetään Urhea-hallissa Vallilassa, Helsingissä. Jos laji on uusi, helpoiten mukaan pääsee tulemalla Bulin ainutlaatuiselle ”peruskurssille”, eli On Rampille, joita on ympäri vuoden. Spesialiteettina Bulilöa järjestetään naisten On Ramp helmikuussa Jos laji on tuttu, esimerkiksi sunnuntaisille open mateille voi tulla säännöllisesti mukaan superedullisella kannattajajäsenyydellä.
Jätä kommentti