polvilumpio paraneminen
polvilumpion sijoiltaanmeno ehkäisy
paras polvituki polvilumpio
kinesioteippaus polvilumpio
patella dislocation in sports
how to avoid patella dislocation / subluxation
bjj patella dislocation
bjj after patella dislocation
knee support for patella
bjj knee support

Viime viikot on ollut kiinnostusta googletella asioita polvilumpion, tai siis sen sijoiltaanmenon, ympärillä. Olen myös katsellut amerikkalaisten ja suomalaisten fyssareiden opastusvideoita, tutkinut kuvista polven anatomiaa ja lukenut Reddit-keskusteluja toipumisesta.

Kesken sparrin tunsin tutun, iljettävän paineen polvessa, reagoin suoristamalla jalkani ja vetäytymällä käsin taaksepäin painikaverin päältä. Sama saakelin juttu kuin 13 vuotta sitten, jolloin polvilumpioni siirtyi sivulle koristreeneissä kiistapallorytäkässä. Silloin lumpio leikattiin, joten se, että olen taas tässä tilanteessa on jotain, mitä ei pitänyt tapahtua. Näin kuitenkin kävi, juuri sillä hetkellä, kun olin aloittanut BJJ-oheistreenit PT:n kanssa ja vaihtanut kamppailusalia, jotta voisin pistää lajin harrastamiseen enemmän paukkuja kuin koskaan aikaisemmin. Juuri kun olin päättänyt, että keväällä tatamilla mennään eikä meinata.

Itkin koko matkan treeneistä kotiin ja pidin illan koholla turvonnutta polvea. En itkenyt kivusta, koska sitä ei juurikaan ollut vaan siksi, että tiesin joutuvani lopettamaan BJJ:n ajaksi X.  Aamulla heräsin murheellisena ja polvi kipeänä, soitin porukoilleni, joiltai sain neuvoja tukea. Kävin sitten työterveyden kautta (ihme kyllä!) Kampissa, jossa nuori mieslääkäri väänteli jalkaani eri suuntiin ja kyseli, olenko myös kilpaillut BJJ:ssä. Siitä kävelin huteran jalkani kanssa lähes suoraan röntgeniin, jossa polvi kuvattiin pystyasennossa edestä ja takaa. Lopulta istuin paperieni kanssa nuorta ortopediä vastapäätä. Hän määräsi BJJ-kiellon kuudeksi viikoksi ja kyseli pärjäänkö itsekseni vai tarvitsenko fyssarin. Hän kertoi minulle uudenlaisesta leikkauksesta, joka olisi täysin erilainen kuin se, joka minulle tehtiin 13 vuotta sitten.

Yksinäinen harrastaja
Jouduin polvivamman takia johonkin outoon välitilaan myös sosiaalisesti, sillä olin tottunut näkemään BJJ-kavereitani 2-4 kertaa viikossa. En ehtinyt saada uusia kavereita uudelta salilta, enkä enää nää toisella paikkakunnalla treenaavia ja asuvia vanhoja kavereita, joten harrastusmielessä on ollu yksinäistä.

Jatkuvaa liikkumisen himoani olen tyydyttänyt kuntosalilla, spinningissä, uimahallissa, nyrkkeilemällä, kävelyllä ja juoksumatolla. Saan (hiki)liikunnasta hyvää fiilistä, mutta en saa mistään samoja kiksejä kuin BJJ:stä. Kaipaan lajia todella paljon. Tekisi mieli puketua gihin ihan muuten vaan. Kaiken lisäksi ekstraluminen talvi estää ulkona juoksemisen, millä pääsisin todennäköisesti lähimmäksi kaipaamaani rasitustasoa.

Mitä nyt voi tehdä?
Nyt kun tauko on kestänyt jo lähes kuukauden, mieleen on pulpahdellut kaikenlaisia kysymyksiä. Pystynkö harrastamaan BJJ:tä enää ollenkaan? Mitä jos polvilumpio menee sijoiltaan heti ensimmäisessä treenissä? Täytyykö minun käyttää polvetukea? Onko siitä oikeasti mitään hyötyä? Kun palaan takaisin, mitä oikein tavoittelen tässä lajissa? Sanonko parille ennen jokaista sparria, että hei, varo mun polvea? Jos joudun leikkaukseen, mitä puolen vuoden tauko liikunnasta tekee minulle? Kun katson BJJ-videoita, mietin koko ajan, kestäisikö polveni tuon ja tuon. Aika usein ajattelen, että ei, ei todellakaan kestäisi. Joudun nyt katsomaan tätä lajia jotenkin syvällisemmin ja miettimään kaikkea suhteessa omaan terveyteeni. Eniten ahdistaa se, että kenelläkään ei ole vastauksia.

Lähipiirissäni muutama ihminen on luopunut tai joutuu luopumaan lempilajistaan terveyden takia ja olen pystynyt samaistumaan siihen tuskaan nämä viikot. Kaikesta huolimattta, BJJ:n lopettaminen ei tunnu miltään oikealta vaihtoehdolta. Olen vasta alussa, vähän kuin saanut pienen haukun jostain, minkä olen päättänyt syödä kokonaan.

Urheiluhierojan näkemys
Kävin perjantaina vakkariurheiluhierojalla. Ensimmäistä kertaa vamman jälkeen sain vahvan fiiliksen, että kyllä tästä voi selvitä ja voin jatkaa harrastustani. Kokenut urheiluhierojani totesi, että minulla on ollut vain osin huonoa tuuria. Hän neuvoi liudan liikkeitä, joista osaa olenkin jo tehnyt himassa (kiitos YouTuben fyssarit). Hän kannusti loikkimaan, tekemään nopeita suunnanvaihdoksia, kyykkäämään painoilla ja epätasaisella alusta, esim. bosulla tai ihan vain tyynyn päällä. Olennaista on totuttaa jalka reagoimaan nopeisiin liikkeisiin ja saada sen ympärillä olevat lihakset tukemaan lumpiota kaikenlaisissa tilanteissa. BJJ:ssähän kaikenlaisia tilanteita riittää. Pystypainissa ei pitäisi olla mitään ongelmaa ja mahdollisesti passivoivaa polvitukea kannattaa harkita siinä tapauksessa, jos siitä saa mielenrauhaa.

Polveen kohdistuvat lukot ovat tieteenkin ehdoton no-no , mutta niitä eivät valkovyöt edes saada tehdä. Ajattelin, että merkkaisin polveni esimerkiksi punaisella langalla, jotta treeni- ja sparrikaverit osaavat sitä pikkaisen varoa.

Vaikka kukaan ei ole sanonut minulle suoraan, että BJJ:tä ei kannata jatkaa, on ajatus roikkunut raskaana sadepilvenä ylläni nämä viikot. Aion kuitenkin kuuden viikon tultua täyteen palata kamppailusalille, maksaa jäsenyyden (ja vakuutuksen) ja aloittaa järkevän treenaamisen. Mikäli polvi lähtee taas sijoiltaan, se on leikattava, mutta voin itse vaikuttaa paljon luulemaani enemmän siihen, lähteekö se.