Osallistuin joitakin viikkoja sitten BJJ-kisoihin. Kisailin kolmatta kertaa. Hävisin kolmatta kertaa. Menemättä sen enempää matsin yksityiskohtiin, olen miettinyt jälkikäteen, mikä on pelon ja jännityksen ero? Nopealla googlauksella näyttää siltä, että niillä ei ole merkittävää fysiologista eroa.

Jännitin matsia aivan hulluna siitä hetkestä lähtien, kun ilmoittauduin. Ruokahaluttomuutta, kouraisevia tunteita, huonoja yöunia. Matsin jälkeen keskustelin fiiliksistäni ja suorituksestani yhden Bulin valmentajan kanssa, jolla on todella paljon kokemusta kisaamisesta. Sen keskustelun ja U18-lätkämatsin kommentaattorin todettua jotain sen tapaista, että ”pelkääminen pilaa suorituksen” tajusin, että taisin pelätä matsin aikana.

Kukaan ei halua olla pelkuri. On tuntunut vähän vaikealta myöntää tätä itselleen. On paljon helpompi sanoa, että minua jännittää kuin minua pelottaa.

Mitä sitten pelkäsin matsin aikana? Pelkäsin häviämistä. Pelkäsin sitä  niin paljon, että lukitsin itseni vain siihen ajatukseen, että en häviä. En siihen, että voitan. Että hyökkään. Eliminoin riskit ja keskityin puolustamiseen. Oletko kuullut menestyksestä ilman riskejä? Häviämisen pelkääminen johti lopulta häviämiseen. Mitä järkeä?

Miten varmistaa, että näin ei käy mun neljännessä matsissa? Tätä asiaa täytyy oikeasti pohtia ja purkaa pieniksi paloiksi. Luulen, että edessä on pitkä tie omien ajatusmallien käsittelyssä. Toki olennaisinta on se, että jatkaa treenaamista ja käy matseissa. Kerron sitten, jos teen oivalluksia pelosta. Tai ehkä sinä tiedät asiasta enemmän?

Pelon hinta ja power pose

Kaivan taas esiin Henkka Hyppösen Pelon hinta -kirjan (2019), ehkä se voi auttaa. Muistelen myös lämmöllä urheilupsykologi ja suoritusvalmentaja Anna Andersénin Selätä stressi -luentoa Pilotsilla 2007.

Andersén antoi konkreettisia neuvoja jännityksen helpottamiseen. Ehkä ne auttavat myös silloin, kun pelottaa, jos näiden kahden välillä ei edes ole niin merkittävää eroa?  Tosin ei näitä kaikkia voi ainakaan BJJ-matsin aikana tehdä.

Annan oppeja:

  • Power pose voi lisätä tseluottamusta (tykkään versiosta, jossa kädet auki ja kohti taivasta, jaloissa leveä CR7-tyyppinen haara-asento)
  • Katseen nostaminen horisonttilinjan yläpuolelle voi lisätä itseluottamusta
  • Itsensä hellä silittely auttaa hermostuneisuuteen (kosketus ja oksitosiinin välittyminen )

Tämän viimeinen tieto on auttanut itseäni etenkin esiintymisjännityksessä eniten:

  • Fyysiset jännityksen ”ensioireet” (mm. kiihtynyt syke, käsien hikoilu) kestävät vain muutamia minuutteja, jonka jälkeen ne ovat OHI.