Moni ikäiseni tuttu on alkanut hiljattain golfaamaan.”Loppuelämän harrastus”, on osan perustelu kyseisen lajin aloittamiselle. Golfissa nuoruuden fysiikalla ei ole niin paljon merkitystä, kuin monessa muussa lajissa.

Aloitin BJJ:n harrastamisen yli 30-vuotiaana. Ensimmäisissä kisoissa minua vastassa oli lähes puolet nuorempi tyttö. En ajatellut omaa ikääni silloin tai nyt. Ei tämä laji tunnu sellaiselta, jota ei voisi aloittaa jonkun tietyn iän jälkeen. Eräs ystäväni aloitti BJJ:n myös yli kolmekymppisenä ja muutaman vuoden treenamisen jälkeen otti valkovöiden suomenmestaruuden omassa painoluokassaan. Ei tässä lajissa tarvitse tähdätä kisaamiseen, mutta vaikka tulisi ”myöhään” mukaan, sekin baana on auki.

Mitä pidempään olen BJJ:tä harrastanut, sitä varmempi olen, tämä laji on osa elämääni aina. Kuten niin moni muukin, hurahdin tähän lajiin. BJJ alkoi nopeasti tuntua enemmän kuin harrastukselta. Siitä asti kun olen pyörinyt kamppailusaleilla, olen nähnyt treeneissä kaiken ikäisiä ihmisiä tekemässä todella fyysisiä treenejä. Brassissa vanhimmat tapaamani harrastajat ovat olleet kenties jossain kuudenkympin hujakoilla. Entä sitä vanhemmat? Voiko BJJ olla loppuelämän harrastus? Jäin pohtimaan aihetta ja sain vastauksia Buli Jiu-Jitsun kolmelta valmentajalta Jyri Manniselta, Joni Stenholmilta ja Joonas Savolaiselta.  Jyrillä kokemusta lajista +17,5 vuotta, Jonilla +13 vuotta ja Joonaksella +14 vuotta. Yhteensä lähes 45 vuotta kokemusta näiden kommenttien takana.

Sain niin paljon kiinnostavia vastauksia, että teen aiheesta toisen ja ehkä kolmannenkin postauksen.Tässä postauksessa vinkkejä aloittamiseen, fysiikkaan sekä vammojen ja loukkaantumisten minimoimiseen.

Jotta ei menisi metsään heti alkuvaiheessa: oletko huomannut tyypillisiä aloittelijan tapoja, jotka eivät ole kropan kannalta välttämättä kovin järkeviä?

Jyri: Ehkä sellaisia ajoituksellisia juttuja, eli käytetään voimaa tilanteissa, jotka eivät sitä vaadi tai väärinä hetkinä ja/tai väärään suuntaan. Aloittelevilla se tarkoittaa monesti, että voimaa käytetään jatkuvasti. Toinen – ja tämä on ehkä merkittävin loukkaantumisiin johtava tapa – että tuotetaan voimaa huonosta asennosta. Siinä, missä valtaosalle on painoja nostaessa selkeää, että nostot tulee tehdä hyvästä asennosta, niin jostain syystä tämä ei välity enää tatamille, vaikka sillä on ihan yhtä suuri merkitys siellä.
Joni: Aloittelijat sparraavat yleensä liian kovalla kontaktilla. Kunto loppuu nopeasti ja kehittäviä minuutteja matolla tulee liian vähän.
Joonas: Vähän aikaa harrastaneilla jiujitsukoilla on muutamia tapoja, joilla saattaa tehdä enemmän harmia kuin hyvää. Näistä mielestäni yleisimpiä ovat:
  1. Liiallinen voiman käyttö tekniikan ja sparrin aikana. Tämä on tietenkin ymmärrettävää taitojen puutteen takia, mutta liikkeen pakottamisen sijaan, harrastajan tulisi keskittyä sulavaan liikkeeseen ja rauhalliseen hengittämiseen sparrin aikana.

2. Liian myöhään taputtaminen. Alkuvaiheessa häviö tulee kaikille erittäin tutuksi, joten siihen kannattaa tottua ilman, että jokainen treeni/taputtaminen romauttaa maailmasi. Varmista siis että taputat ajoissa, tällä ehkäiset seuraavan päivän särkyjä ja kolotusta.

 

Matkustetaan ajassa. Minkä fysiikkaan liittyvän neuvon antaisit itsellesi, jos voisit palata siihen hetkeen, kun aloitit BJJ:n/nogin? 

Joonas: Ehdottomasti kehottaisin nuorta itseäni lisäämään lihaskuntoharjoitteita selän ja keskivartalon vahvistamiseksi. Lisäksi varmistaisin oheisharjoittelussa tehtävien liikkeiden teknisen osaamisen ammattilaisen kanssa ennen voimaharjoittelun aloittamista.
Jyri: Hmmmm. Jälkeenpäin ajateltuna mulla oli valtaosan urasta fyysisten ominaisuuksien harjoittelussa prioriteetit ihan päin vastoin, kuin näkisin tänä päivänä, että mitä ne olisi pitäneet olla.
Nykyisin panostaisin liikkuvuuteen ja ennen kaikkea voimantuottoon liikkuvuutta vaativissa asennoissa. Sen jälkeen vasta voimaharjoittelu ja viimeisenä kestävyys. Jos saisin antaa toisen neuvon, niin se liittyisi tuohon aikaisemmin mainittuun hyvään asentoon tehdä asioita.
Joni: Hyvä kunto auttaa uusien asioiden oppimisessa. Kestävyysharjoittelua on helppo tehdä BJJ:n ohessa heti alusta alkaen.


Urheilija ei tervettä päivää näe, vai miten se nyt meni? Mikä on mielestäsi toimivin tapa välttää vammat ja loukkaantumiset BJJ:ssä?

Joni: Tekee aina ennen treeniä kunnolliset alkulämmittelyt. Ei sparraa jatkuvasti täydellä kontaktilla. Ei tee montaa peräkkäistä treeniä väsyneenä. Kahdesta kolmeen väsymyksen vuoksi huonosti sujunutta treeniä on aina merkki levon tarpeesta.

Jyri: Puhdas tekniikka, oikea asento suorituksia tehdessä (liittyy osittain tuohon tekniikkaan) ja ei silmitön ”voittamisen” jahtaaminen harjoituksissa, vaan pyritään löytämään aina tekniset ratkaisut asioihin, eikä pusketa väkisin kaikesta läpi. Tuolla viimeisellä vältetään harjoituskavereiden loukkaantumiset.

Tämän lisäksi säännöllinen kehonhuolto, hyvä palautuminen, kunnon nesteytys ja riittävä laadukas ravinto.

Joonas: Tähän ei ole yhtä toimivaa tapaa, joka sopii kaikille. Jokaisella harrastajalla on erilaiset fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet. Mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle.
Yleisesti olen huomannut, että suuri osa BJJ:n harrastajista treenaa vuodesta toiseen kovalla intensiteetillä ilman säännöllisiä palauttavia viikkoja. Yksi hyvä tapa vähentää vamman riskiä olisi opetella kevennetyn viikon sisällyttäminen harjoitteluun: vähennettäisiin sparria, tehtäisiin enemmän kehonhuoltoa ja keskityttäisiin tekniikkapainotteiseen harjoitteluun.
________________________________________

Olen kirjoittanut kesästä alkaen BJJ-aiheisia postauksia yhdessä jujutsu-yhteisö Buli Jiu-Jitsun kanssa. Buli on vuonna 2021 perustettu uusi BJJ-yhteisö, joka treenaa upouudessa Urhea-hallissa Vallilassa.

Lisätietoa Bulista >>