Mustat vyöt ovat harvassa, varsinkin naisilla ja Suomessa.

Olen kaksi kertaa nähnyt naisen graduoitavan mustalle vyölle. Ensimmäinen kerta oli BJJ-leirillä Barcelonassa, kun BJJ:n walesilainen supertähti Ffion Davies sitoi ystävänsä Rosa Walshin lanteille mustan vyön. Hetki oli hieno, mutta se ei koskettanut samalla tavalla kuin toisella kerralla, jolloin kotisalin valmentajalle myönnettiin vöistä tummin. Graduointi oli lisäksi todella suuri yllätys, sillä graduoijat tuotiin Suomeen salaa. Koko seura oli pitänyt salaisuutta pari viikkoa ja paikalla oli valtavasti ihmisiä.

Graduoijina toimivat suomalaisen brassijujutsun uranuurtajat, Ruotsissa asuvat ja valmentavat Venla Luukkonen ja Hanna Hirvonen. Venla on ensimmäinen suomalainen nainen, jolle on myönnetty mustavyö. Hän on vasta 40-vuotias, mikä kertoo lajin suhteellisen lyhyestä (kotimaisesta) historiasta.

Silmäni kiilsivät, kun helsinkiläisen kotiseurani Buli Jiu-Jitsun valmentajalle Miia Isolalle myönnettiin mustavyö. Miia on loputon tsemppari, yhteishengen luoja, kisaamiseen kannustaja, kovaääninen kulmaaja, tarkkasilmäinen kehittäjä ja ennen kaikkea järjen ääni. Miia osaa antaa sinulle jotain mitä tarvitset, oli se sitten fyysistä ravistelua ahdistuksen hetkellä ennen matsia, juuri oikeaa vastusta sparrissa tai kuuntelevan korvan, kun laji mietityttää. Hän on todella omistautunut asioille, joista on kiinnostunut. Kun Miia sai mustan vyönsä, halusin jututtaa häntä niistä ajatuksista, joita vyön saaminen herätti.

Haastattelin häntä 10 päivää gradoinnin jälkeen, mutta nyt hetkestä on vierähtynyt tovi. Tässä se nyt vihdoin tulee.

____

Sait mustan vyön 10 päivää sitten. Millaisia mieleenpainuvia hetkiä viimeisten 10 päivän aikana on tapahtunut?

”Neljää päivää graduoinnin jälkeen, kun tulin ohjattuihin treeneihin oli itsellä fiilis, että haluan olla harmaa ja sopeutua sermeihin. Olin ajattelut, että Jyri (Bulin päävalmentaja, Jyri Manninen) ei ehkä käytä mua ukena, kun on muitakin. Siinä kohtaa, kun Jyri kokosi porukan lähemmäksi, niin hänhän luonnollisesti kiskaisi minut ukeksi eteen, vaikka halusin kadota. Sain jonkun minisydärin! Se tilanne oli mulle todella awkward. Toivottavasti se ei näkynyt ulospäin. Jyri piti monologia ja seisoin patsaana. Jälkikäteen se oli kyllä hauska tilanne.

Toinen, mikä nyt vielä nousee pintaan, oli se  kun tulin ekaa kertaa vetämään naisten treenit graduoinnin jälkeen. Oli outo olo, että miten tää nyt oikein menee? Mikäänhän ei ollut muuttunut.”

Et tiennyt graduoinnista mitään. Sinullehan oli uskoteltu, että kyse on jonkinlaisesta BJJ-syysseminaarista. Mitkä olivat päällimmäiset ajatukset, kun tajusit, mistä tilaisuudessa oli kyse? 

”Mähän oli täysin clueless siihen asti kunnes näin Venlan ja Hannan (Hirvonen) tulevan tolpan takaa.”

”Syysseminaarin” aluksi Miia kutsuttiin koko porukan eteen. 

”Mua alkoi ahdistaa, kun Jyri alkoi puhua siitä, että miksi Miialla ei ole mustaa vyötä. Mietin, että tässäkö tätä asiaa pitää nyt käsitellä ja tuijottelin mattoa. Kuuntelin kuitenkin, mitä Jyri sanoo ja hän lähtikin eri suuntaan, mihin ajattelin puheen menevän ja sitten nostin katseen maasta. Näin vasta silloin naiset, kun he jo seisoivat matolla. En ollut  nähnyt heidän edes tulevan pukkarista. Sitten tietenkin tajusin, mistä on kyse. Aika eri riittänyt prosessointiin, että mitä tapahtuu. En ymmärtänyt siinä hetkessä, että koko tilaisuus oli järjestettyä graduointia varten.”

Tuliko sulla itku?

”Tilaisuus oli hyvin tunteikas. En mielestäni vuodattanut kyyneleitä, mikä on hyvin mielenkiintoista, sillä olen aina sanonut, että satavarmasti itken, kun saan mustan. Luulen, että se johtui siitä, että olin siellä edessä jo. Kun sain ruskean vyön, sain liikuttua ja itkeä omassa kuplassani leveäharteisten ruskeavöisten miesten takana. Nyt siinä oli se katseiden paine, kun 70 ihmistä tuijottaa sua.

Kyyneleet pysyivät sisällä, tunteet tulivat ulos hämmennyksenä niin, että en jossain vaiheessa osannut toimia. Hanna sanoi minulle, että ota se vyö pois, ja ajattelin, että käsien pitäisi mennä vyölle, mutta en osannut liikuttaa niitä. Jossain vaiheessa sain sanottua, että emmä pysty ja sitten Hanna tarttui vyöhön ja rupesi repimään sitä auki.”

Muuttaako musta vyö suhtautumista lajiin? 

”En ole huomannut mitään sellaista.”

Oletko koskaan tavoitellut tietoisesti mustaa vyötä?

”En ole koskaan tietoisesti tavoitellut, mutta olen vähän purppuran saamisen jälkeen tajunnut, että se on oikeasti mahdollista. Ennen purppuran saamista se ei tuntunut mahdolliselta, ikinä. Kun virallistettiin yhteistyö Hannan ja Venlan kanssa ja sain purppuran, siitä tuli mahdollista. Mulla oli sitten valmentajat, professorit, joihin luotin tosi voimakkaasti, että jos joskus pääsen mustalle, niin se on näiden ihmisten kanssa.

En edes ruskealla ollessani tavoitellut mustaa, vaikka se oli takaraivossa koko ajan, että sieltä se jonain päivänä tulee, koska en ole ihan heti treenaamista lopettamassa. Yritän koko ajan valmentaa ja treenata paremmin. ”

Mikä on sulle tähän mennessä tärkeintä, mitä olet saavuttanut jujutsun avulla tai sen takia?

”Tässä voi tietty pohtia, että mitä voi sanoa saavutukseksi. Mä nostan ihan järjettömän korkealle sen, että täällä Bulilla (Buli Jiu-Jitsu) – sen jälkeen kun minut on pyydetty vetämään naisten treenejä – on päästy siihen pisteeseen, missä nyt ollaan. Se ei ole pelkästään mun saavutus, mutta mut on pyydetty siihen vetohommiin, niin näen sen tärkeimpänä. Järjettömän siistiä olla valmentajana ja auttaa porukkaa, ja palaute on positiivista. Ja porukka haluaa, että lähden niiden kanssa kisoihin. Sen rinnalle kalpenee kaikki omat kisasuoritukset ja -saavutukset.”

Kuvailetko, mitä on tapahtunut naisten treenien kanssa ja omaa panostasi niiden vetäjänä?

”Meillä (Bulilla) oli naisharrastajia, mutta meillä ei ollut naisten treenejä. Ajatus oli se, että pikkuhiljaa lähdetään rakentamaan, että meidän omat naiset kävisivät ja muut voisivat tulla mukaan kannattajajäsenyydellä. Omalla toiminnalla yritin luoda samaa avointa ilmapiiriä, jota Bulilla on muutenkin. Musta tuntuu, että kaikki ne naiset, jotka alusta lähtien kävivät, ymmärsivät ne ajatukset. Aika nopeasti rupesi käymään muiltakin saleilta ja nopeasti kasvoi siihen tilanteeseen, että osallistujaennätys oli se 24 henkeä. Mun mielestä 24 naista random keskiviikkona yhtäaikaa tatamilla on aika helvetisti!  Tietty vertaan aina siihen, mistä olen itse aloittanut: jos meillä oli kaksi naista samaan aikaan treeneissä, oltiin sille wuhuu! ”

Myöhemmin naisten treeneissä alettiin kiinnostua kisaamisesta. Miia oli tietenkin mukana valmentajana. 

”Porukka pääsi hädintuskin matolta katsomoon, kun minulle kerrottiin, että he olivat jo ilmoittautuneet seuraaviin kisoihin.”

Jotenkin tuntuu, että kaikki ottavat mustan vyön aina todella nöyränä vastaan. Eikö siitä voi olla ylpeäkin? Sinäkin halusit piiloutua, kun sait sen.

”Saa tottakai olla ylpeä! Itse halusin piiloutua sen takia, kun sain niin paljon huomiota graduoinnissa. Välillä tuntuu, että jonoksi asti on ollut onnittelijoita, tänäänkin tuli kolme tyyppiä onnittelemaan, vaikka graduoinnista on jo 10 päivää. Ymmärrän, että olen tehnyt tätä kauan ja kaikki seuran jäsenet eivät käy välttämättä edes viikottain treeneissä, mutta itsen koen, että on vähän sillee, että back to everyday business, you know!

Tuntuu, että en välttämättä kaipaa lisähuomiota, sillä tuntuu riittävän raskaalta kantaa sitä vyötä. Tottakai se on silti saavutus, josta olen ylpeä. En usko, että kukaan mukaan ei olisi ylpeä, mutta se ei ole asia, josta ollaan ylpeitä kovin ekstrovertisti. Siihen on laitettu paljon työtunteja, siitä pitääkin olla ylpeä, mutta ei tarkoita sitä, että menisi kadulle huutelemaan. Saara (valmentaja Bulilla) tietty meni kertomaan asian baarimikolle.”

Mustavöisiä naisia ole Suomessa kovin montaa. Tietävätkö kaikki suomalaiset mustavyönaiset toisensa?

”Käytännössä joo, ei suuria ylläreitä ole. Pari jotka ovat asuneet pitkään ulkomailla, saattavat olla tuntemattomampia, mutta Suomessa asuvat tietävät tyyilin kaikki toisensa.”

Mustavyö on jonkinlainen päätepiste. Miten nyt tästä eteenpäin?

”En ole varma tapahtuuko tässä yhtään mitään muuta, mitä ei olisi tapahtunut tähän asti. Tähän asti on ollut helpompaa suhtautua omaan tekemiseen rennommin. Olen vähän paennut sen taakse, että mulla ei ole mustaa vyötä. Kun on alkanut ahdistaa, että osaanko tarpeeksi, olen miettinyt, että ei tarvitse osata, kun ei ole mustaa. Nyt jos alkaa ahdistaa, niin varmaan täytyy ajatella, että nyt olisi aika opetella!”

Mikä sua kiinnostaa jujutsussa  just nyt? Onko jonkin tekniikka tai osa-alue, johon haluat keskittyä? 
”Just nyt mua nyppii omassa tekemisessä half guard alta. Tai itseasiassa molemmista suunnista! Treenikaveri on saanut sen toimimaan v*itun hyvin, ja mun sukkaa! Ollaan työstetty yhdessä aika paljon ja otan osan krediitistä itselleni!”

Kaikki kysyy sulta aina neuvoa, keneltä sä kysyt neuvoa?
”Jos Hanna ja Venla olisivat saatavilla, niin todennäköisesti kysyisin heiltä, mutta he ovat Örebrossa ja minä Helsingissä.Tossa on kuitenkin hyviä treenikavereita, joiden kanssa voi ruveta pohtimaan. Ei välttämättä tarvitse kysyä sellaiselta, joka on kokeneempi kuin minä. Mun mielestä on olennaisempaa, että siinä on toinen ihminen, joka on valmis pohdiskeluun. Se antaa perspektiiviä ja näkökulmaa. Ei tarvitse yksinään pohtia.”

Kiitos Miia ja onnea!

______

Olen jutellut Miian kanssa BJJ-vöistä aiemminkin. Tässä edellinen juttu: Vyötyö. 

____

Olen kirjoittanut kesästä 2021 alkaen BJJ-aiheisia postauksia yhdessä jujutsu-yhteisö Buli Jiu-Jitsun kanssa, jossa itse treenaan. Buli on vuonna 2021 perustettu, kasvava BJJ-yhteisö, jossa on kiva treenata. Treenit pidetään Urhea-hallissa Vallilassa, Helsingissä.

Jos laji on uusi, helpoiten mukaan pääsee tulemalla Bulin viikonlopun mittaisille peruskursseille, eli On Rampille, joita on ympäri vuoden. Jos laji on tuttu, open mateille tai naisten treeneihin voi tulla säännöllisesti mukaan superedullisella kannattajajäsenyydellä.

PS. Miia vetää naisten treenejä keskiviikkoisin, ja on Bulin treeneissä aika monena päivänä viikossa muutenkin!

Lisätietoa Bulista >>