Miksi lähdin BJJ-kisoihin?

Päätös lähteä ensimmäisiin BJJ-kisoihin syntyi reilu viikko ennen kisailmoittautumisen päättymistä. Olimme viettämässä kamppailuseurani päättäreitä. Keskustelut pyörivät harrastuksen ympärillä ja aloimme jutella kisaamisesta. Seurakaverini kannustivat osallistumaan Hangossa käytävään Summer Fightiin, joka oli heidän mielestään kiva rento kisa sekä hyvä paikka kokeilla kisaamista ensimmäisen kerran. En tyrmännyt ajatusta, se oli kutkuttava. En ole mikään yllytyshullu, mutta jotenkin vain menin tilanteen mukana ja lupasin osallistua. Pyysin mukaan seurakaveria, joka ei myöskään ole aikaisemmin kisannut ja aloittanut jiujitsun kanssani samaan aikaan. Hän innostui, joten minäkin innostuin yhä enemmän.

En ole mikään bullshitin jauhaja, joten kun lupaan tehdä jotain, myös teen sen. Olin ajatellut kilpailevani aikaisintaan vuonna 2019, kun lajin harrastamista on vähintään vuosi takana. En tiedä miksi olin asettanut itselleni tälläisen tavoitteen, mutta suunnitelma aikaistuikin sitten puolella vuodella, ja hyvä niin. Tuskin olisin vuodenkaan päästä kokenut olevani täysin valmis kilpailemaan. Lisäksi keväällä kävin treeneissä todella aktiivisesti ja tunsin kehittyneeni tietyissä osa-alueissa aiempaa nopeammin. Kahden viikon ajan kisat pyörivät päässäni joka päivä ja kävin läpi erilaisia skenaarioita.

Painoluokan valinta

Kisasin painoluokassa alle 64-kiloiset. Painan aamuisin noin 58 kiloa. Kisoissa käytettävä puku, eli gi, painaa noin 1,5 kg. Alin painoluokka on alle 58,5-kiloiset. Koska kisaan oli vain kaksi viikkoa aikaaa osallistumispäätöksestä, oli järkevää (omasta sekä seurakavereiden mielestä) olla ottamatta paineita painosta ja ilmoittautua alle 64-kiloisiin. Harkitsen, että seuraavassa kisassa olen painoluokassa -58,5 kg.  Samassa painoluokassa kanssasi Hangossa kisasi kahdeksan tyttöä ja naista. Alemmassa painoluokassa kisasi neljä naista, eli mitalisijaan olisi ollut korkeampi todennäköisyys. Heh.

Hanko Summer Fight 2018

Jännitin kisaa aivan hulluna. Jännitys tuntui kaikkialla kehossa ja laukesi vasta hyvän aikaa matsin jälkeen. Onneksi kisaamassa ja katsomassa oli kokeneempia seuran jäseniä, jotka tsemppasivat ja kertoivat, miten koko homma toimii. Punnitus oli yhdeksän aikaan ja oma matsini joskus 11 aikaan. Odottelua ja siten jännityksen sietämistä sai harjoitella hyvän tovin. Onneksi olimme käyneet treeneissä läpi kisan koregrafian, joten tiesin peruasiat. En jännittänyt ollenkaan sitä, että kisaa katsoivat kymmenet ihmiset. Jännitin omaa suoritustani. Oikeastaan ainoana tavoitteenani oli, että en tule kuristetuksi tai lukotetuksi viiden sekunnin sisällä matsin alusta. Matsi kesti täyden ajan (5 minuuttia) ja päättyi tappiooni 2-0. Olin suunnittelut, että lähden heti yrittämään yhtä tiettyä alasvientiä, mutta olin jännityksestä jähmeä ja kankea. Matsin alku oli kannaltani erittäin passiivinen.

Voimani olivat matsin jälkeen aivan lopussa. Koin jopa yhden oksennuskouristuksen, mutta mitään ei tullut. Fyysinen romahdus johtui muun muassa ylimitoitetusta energian ja voiman käytöstä, todella kuumasta kesäpäivästä ja sen kenties aiheuttamasta nestehukasta sekä heikosta ruokahalusta kisapäivänä.  Minulla oli aika kova nälkä ennen omaa matsiani. Nälkäisenä vedetyt treenitkään eivät ikin ole niin hyviä kuin ne , jolloin olo on tasapainoinen. Toki koen, että kuntoni voisi olla kovempi ja minun tulisi oppia olemaan sähäkämpi liikkeissäni sekä ratkaisuissani tatamilla. Vastustajalla oli selvästi parempi kestävyyskunto, sillä hänellä oli matseja alla samalta päivältä. Jos olisin saanut seuraavan matsin, vastustaja olisi voinut pyyhkiä naamallani tatamia, niin poikki olin kaikesta.

Seurakaverini kuvasi matsin ja olen katsonut siitä pätkiä muutaman kerran.

Kisan aikana kilpailijoiden valmentajat huutelevat vaikka ja mitä. Tämähän on nyt melko tyypillistä lajissa kuin lajissa, mutta jotenkin ajattelin, että huutelu ei kuulu tähän lajiin. Huutelusta, varsinkin jos se negatiivissävytteistä ja kohdistuu sinuun, ei kannata liikaa välittää. Pyrin itse keskittymään omaan tekemiseeni ja minua neuvonneen seurakaverin vinkkeihin. Muulla ei ole väliä. Vastustajan valmentaja ei tiedä taustaasi tai näe heti kaikki vahvuuksiasi tai heikkouksia, vaikka se voi siltä tuntua. Jos mahdollista, käytä huutelua polttoaineena.

Fiilikset kisan jälkeen

Olen erittäin ylpeä itsestäni, että tein jotain mikä jännitti aivan hulluna. Tappio on toisarvoista. Sain arvokasta kokemusta ja suunnittelen jo osallistumista seuraaviin BJJ-kisoihin. Sain Hangon-kisasta pienen katsauksen omaan tasooni ja niihin juttuihin, joita on kehitettävä.

Vinkkini ensikertalaiselle

  1. En googlettaisi tai etsisi tietoa vastustajasta (esim. katsoisi hänen kisaamistaan). Se saattaa lisätä omaa jännitystäsi, eikä ainakaan lieventää sitä.
  2. Muista hengittää ennen kisaa ja sen aikaa. Kuuntele vaikka lempimusiikkiasi ennen kisaa.
  3. Ei kannata odottaa ihmeitä ensimmäiseltä kisalta, vaan mennä paikalle avoimin mielin ja oppimistarkoituksessa.
  4. Ajoita aamupala hyvin.
  5. Nosta syke kerran maksimiin tai lähelle sitä ennen omaa matsia Tämän jutun seurakaverini vinkkasivat minulle. Sykkeiden nosto estää zippaamisen ekassa kisassa. Sykkeen nostatus (itse juoksin, punnersin ja hypin) lievensi myös jännitystä hieman.
  6. Voit koittaa kuvitella, että kyseesä ei ole kisa vaan tavallinen sparri treeeneissä
  7. Katso alla oleva tsemppivideo.