Naisten kannattaa kamppailla, kirjaimellisesti.
Kävin brasilialaisen jiu-jitsun peruskurssin tammi-helmikuussa Kehäkarhuissa, joka on järvenpääläinen kamppailu-urheiluseura. Olen ollut seuran jäsen vuoden 2016 syksystä, jolloin kävin kuntonyrkkeilyn peruskurssin ja siirryin kurssin jälkeen lajin harrastajaksi. BJJ-kurssi kesti muutaman kuukauden, jonka jälkeen uudet ”ruoskittiin” harrastajiksi. Seremonia saattaa vaihdella seuroittain, mutta en paljasta siitä sen enempää.
Flunssan takia jouduin olemaan peruskurssilta pois kaksi viikkoa (yhteensä neljä treeniä), mikä on paljon ja harmitti älyttömästi. Pyrin tällä hetkellä harrastamaan lajia noin kolme kertaa viikossa. Käyn edelleen Kehäkarhuissa, vaikka olen muuttanut Helsinkiin. Uudessa seurassa aloittaminen tapahtunee syksyllä, kunhan pystyn tekemään jonkun valinnan. Nipponsport-kamppailuvarusteliikkeen työntekijä suositteli Kaapelitehdasta (Helsingin Jujutsuklubi) sekä Hard Knocks Training Centeriä Pitäjänmäellä. Stadissa on paljon tarjontaa. Haluaisin salin vaihdon yhteydessä säilyttää myös kuntonyrkkeilyharrastukseni.
Olen oppinut paljon asioita tästä superkiehtovasta kamppailulajista menneiden kuukausien aikana. Jaan tässä vähän niitä asioita. Vuosia lajia harrastaneet ajattelevat varmaan aivan eri tavalla.
Treenien kulku
Treenin alussa lämmitellään milloin mitenkin, esimerkiksi karhukävelyllä, kuperkeikoilla, hölkällä, punnerruksilla ja vatsa-olkapäähipalla. Tämän jälkeen tehdään tekniikkaharjoituksia joko lämmittelynä tai ”tosissaan”. Ohjaaja näyttää tekniikan muutaman kerran, jonka jälkeen tekniikkaa toistetaan parin kanssa. Jiujitsu vaatii kovaa keskittymistä ja pistää aivot töihin. Turhautuminen ei auta. BJJ on ikuista oppimista kokeneillekin. Erilaisia tekniikoita harjoitellaan 3-4. Tekniikkaosuuden jälkeen alkaa paini. Erät voivat kestää esim. 5 minuuttia ja niitä voi olla vaikka neljä. Minuutit ovat pitkiä ja painiminen vie kaikki voimat. Treeni on todella k o v a a.
Peruskurssin alussa painiessa käytti kauheasti voimaa ja energiaa, nyt niitä osaa jo vähän säästää. Toki näin aloittelijana tulee jatkuvasti tilanteita, että ei tiedä, mitä pitää tehdä tai mitä kannattaisi yrittää, ehkä lukkoa, ehkä kuristusta, ehkä yrittää vain pysyä samassa vakaassa asennossa, pitää kaverista kiinni tai vaikka suojata aggressiivisesti. Jos pari on kokeneempi, olen kysynyt häneltä vinkkiä, että mitä hän tekisi tietyssä tilanteessa.
Lajin intiimiys
BJJ on laji, jossa toista ihmistä ollaan todella lähellä. Kasvot ovat usein suuteluetäisyydella tai yhtäkkiä toisen jalat ovat lähellä omia kasvojasi. BJJ:ssä ollaan päällekkäin, lusikassa, sylissä, selässä ja ties missä. Kainostelu jää siis väkisin pois. Omassa seurassani ei ole erikseen treenejä biologisen sukupuolen mukaan.
Olen itse ujo ja estynyt ihminen, mutta BJJ:ssä en ole kärsinyt tästä. Jotenkin sitä vain antaa mennä. Toisten hikeä ja sylkeä myös lentää päällesi -ja usein-. Jos tämä ajatus on sinusta liian ällöttävä, ehkä BJJ ei ole lajisi.
Jokaisessa treenissä sattuu vähän jotain
Toisen peruskurssiviikon jälkeen kävin kuvauttamassa keuhkoni, sillä epäilin kylkiluuni murtuneen. Olin saanut loppupainissa kovan iskun/töytäisyn rintaan. Röntgenissä ei löydetty mitään, lääkäri epäili hermopinnettä. Viiltävä kipu samalla pihisten hengittäessä kesti muutamia viikkoja, jonka jälkeen vastaavaa ei ole tapahtunut. Lisäksi minulta on tullut suusta verta, niska on kipeytynyt pahasti kuperkeikoista (joita en osaa lajinomaisesti vieläkään tehdä) kynsiä on taittunut, raapaumia on tullut muun muassa otsaan ja rintaan, polvissa ja käsivarsissa on usein mustelmia ja ihon ja maton välisestä kitkasta aiheutuneita ”palovammoja” tulee myös. Lähes aina sattuu jotain. Kukkakaalikorvia odotellessa täytyy toivoa, että pahimmilta jutuilta välttyisi. Oman ja muiden turvallisuuden kannalta on fiksua käyttää hammassuojia ja leikata kaikki kynnet lyhyiksi.
Meikki & hiukset treeneissä
Kasvoissa oleva meikkivoide pyyhkityy painiessa ja tekniikoitakin tehdessä omaan tai kaverin gihin, eli lajiin kuuluvaan asuun. Perus ripsari leviää myös silmien alle. Treenit ovat usein illalla, jolloin päivän meikki on sen verran kulahtanut, että itse ehostaudun pikkasen ennen treenejä. Tätä ei varmasti monikaan harrastaja tee, mutta ainakin toistaiseksi olen hieman ihmistäytynyt meikin huonosta pysyvyydestä huolimatta. Pidän hiuksia ponnarilla, mutta se löystyy painiessa aina. Hikisestä tukasta on ikävää repiä löystynyttä ponnaria ja alkaa kiristellä sitä taukojen aikana. Aion opetella ranskanletin teon, sillä hiuslakalla viimeistely letitys, jonka kampaajaystäväni loihti, on on ollut tähän mennessä käytännöllisin. Lajin kannalta käytännöllisintä olisi varmaankin olla ilman meikkiä. Ja tukkaa.
Suomalaista menestystä
Suomessa on paljon menestyneitä jujutsukoita. Eniten kiinnostaa naisten menestys. Seuraan Instagramissa esimerkiksi Espanjassa asuvaa ja treenaavaa mustavyötä Emilia Tuukkasta. Hän kirjoittaa myös treeniblogia. Muita menestyneitä on esimerkiksi Elvira Karppinen. Hänen menestyksestään voi lukea vaikka HS:n artikkelista täältä.
Gi -Valinta, peseminen ja tuntuma harjoittelussa
Ilman gi:tä jiujitsu on lukkopainia. Gi on kaksiosainen puuvillasta valmistettu asu, jota käytetään kaikissa treeneissä lukuun ottamatta tietenkin no gi -treenejä. Puku on melko lämmin ja painava, mutta materiaalin takia se ei ole erityisen hiostava. Housut jäävät vähän nilkan yläpuolelle.
Itse käytän gi:n alla teknistä urheilutoppia ja tiukkoja urheilusortseja. Moni pukee gi:n alle rash guardin tai kompressiopaidan. Gi ei ole vain vaate, vaan se on myös väline, jota aktiivisesti käytetään. Toisen gi:stä tarrataan kiinni tekniikoita tehdessä. Toista voi kuristaa vaikka kaulusten avulla ja myös takinliepeitä käytetään erilaisiin tekniikoihin. Vyön voi solmia monella eri tavalla. Kokeilemalla löytää sen, mikä pysyy treenin aikana parhaiten kiinni. Tässä yksi tapa:
Eri valmistajilla on eri mitoituksia gi-pukuihin. Eli kun olet hankkimassa gi:tä, katso valmistajan kokotaulukko tarkkaan. Hankin ensimmäisen gi:ni käytettynä. Se on Venumin valmistama ja kokoa A2. Toinen gi:ni, jonka valmistaja on Kingz, on kokoa F2. Aloittelijalle sopivan gi:n saa alle 100 eurolla. Gi:n värillä ei ole sinänsä väliä. Valkoisessa näkyy treenin aikana ikävästi esim. meikki- ja veritahrat (polvistani tulee melko usein), mutta gi on aina tullut puhtaaksi pesussa. Pesen gi:ni lähes jokaisen treenin jälkeen. Käytän tavallista nestemäistä pesuainetta ja sen lisäksi desinfiointiainetta huuhteluaineen tilalla. Pesen puvun 60 asteessa, mutta useimmat treenikaverit pesevät 30 asteessa. Kannattaa tsekata pesuohje.
Facebook-ryhmä – BJJ Naiset
Facebookista löytyy oma ryhmä BJJ:tä harrastaville naisille. Ryhmässä jaetaan tietoa seminaareista, myydän pois turhat gi:t ja käydään keskustelua esimerkiksi urheiluvakuutuksista.
YouTube
YouTube on täynnä myös BJJ-aiheisia videoita. Olen kerännyt kiinnostavia BJJ-videoita omaan soittolistaan. Se löytyy täältä. Videoissa on sisältöä kaikentasoisille, mutta enimmäkseen valkovöisille.
Kirjallisuutta
Vaikka BJJ:tä ei ikävä kyllä voi oppia lukemalla, ei kirjallisesta perehtymisestä ole haittaakaan. *Huom! Jos ostat seuraavien linkkien kautta, saan ostosta pienen osuuden. Adlibriksen suosituimpia BJJ-aiheisia teoksia ovat esimerkiksi Alexandre Paivan *Brazilian Jiu-Jitsu (2012) sekä White Belt Problems: *The Beginner’s Guide To Brazilian Jiu-Jitsu (2014).
Lisäksi
Suosittelen BJJ:tä kenelle vain, vaikka ajatusta jatkuvasta myllyttämisestä ja mustelmien täyttämistä jaloista ei houkuttaisikaan, kannattaa lajia kokeilla. Monet kamppailuseurat päästävät kokeilemaan ilman sitoutumista koko peruskurssiin.
Laji sopii fyysisen kunnon kohottamisen lisäksi kärsivällisyyden opetteluun, itsetunnon kasvattamiseen sekä sitkeyden ja nöyryyden oppimiseen. Eli ei muuta sitten kuin myllyttämään. Tap or snap.
Jätä kommentti