Olisiko ensi vuonna jälleen aika kilpailla BJJ:ssä? Kuinka paljon aikaa voin ja haluan jatkossa omistaa tälle lajille? Kannattaisiko käydä jatkuvasti samanaikaisesti perus- ja jatkokurssia? Tämä on niin siisti laji!

Muutaman kuukauden peruskurssin jälkeen (toinen peruskurssini BJJ:ssä) mielessä on pyörinyt paljon uusia ajatuksia. Löysin peruskurssilta jälleen tämän lajin riemun, joka oli kateissa jonkin aikaa loukkaantumisten ja salin vaihtamisen takia. Kävin peruskurssin nyt syksyllä Savate Clubin salilla Sörnäisissä. Aiemman peruskurssin kävin vuonna 2018 Järvenpään Kehäkarhuissa. Näille saleille on muuten yhteistä se, että niissä kummassakaan BJJ ei ole ykköslaji. Silti molemmat seurat tuottavat valkovöiden suomenmestareita. OSS!

Olisiko ensi vuonna jälleen aika kilpailla BJJ:ssä?
Olisi todellakin. Olen kilpailuhenkinen ja haluan oppia lisää itsestäni. Oppia, miten pystyn rauhoittamaan itseni paineisessa tilanteessa ja miten saan itsestäni irti juuri sen, mitä haluan. Tai ehkä en saa ja silloin on pohdittava, mikä siihen vaikuttaa. Saatan loukata polveni, mutta saatan loukkaantua myös muilla tavoilla. En vaan voi miettiä heikkouksia ja pelätä epäonnistumisia, jos haluan kilpailla. Itsensä voi blokata jo pään sisällä, enkä halua olla huolieni vanki. BJJ-kilpailutilanne on uskomaton mahdollisuus voittaa omat pelkonsa ja kokeilla omia rajojaan. Kahden ihmisen välisessä kamppailussa on jotain hyvin primitiivistä. Tähyän syksyn BJJ:n SM-kisoja, mutta myös NoGi kiinnostaa. Mahdollisesti osallistun pieniin salikisoihin. Kevät näyttää, mitä tapahtuu.

Kuinka paljon aikaa voin ja haluan jatkossa omistaa tälle lajille?
Välillä mietin, että olisipa siistiä kun voisin harrastaa tätä lajia päivittäin ja joku vielä maksaisi mulle siitä. Valitettavasti se skenaario on niin epätodennäköinen, että on pakko pitää päivätyö, heh. Keväästä on tulossa töiden takia erittäin kiireinen. Realistinen määrä harjoituksia on todennäköisesti kolme kertaa viikossa. Jotkut saattavat olla tuplia, sillä perus- ja jatkokurssien treenit ovat Savatella peräkkäisiä.  Jos haluan vielä enemmän, voisin alkaa käydä myös Konalassa, jossa on toinen Savate Club tai sitten jopa Juha Järvisen (ohjaa Savaten BJJ-peruskursseja) Dragon Jiu-Jitsu -salin ekstrapitkissä treeneissä Espoossa.  Harrastin brassia aikaisemmin Loop-salilla Pitäjänmäessä. Toivon pääseväni sinne kevään open mateihin tuttujen kanssa painimaan, mutta koronahommien takia aika monet haaveet ovat ennenaikaisia.

Kannattaisiko käydä jatkuvasti samanaikaisesti perus- ja jatkokurssia?
Peruskurssin uusiminen on ollut yksi parhaista BJJ-päätöksistäni ikinä. Sain niin paljon kertausta, uusia kikkoja ja fundamentaalien vahvistusta. Etenkin painonsiirrosta ja liikkeiden toisiinsa liittämisestä on tullut paljon uusia oivalluksia. Onnistuneessa painissa kaksi ovat kuin yhtä ja tekniikoita on turha yrittää runnoa läpi, vaan on opeteltava useita tapoja, koska kyse on aina mittasuhteista sekä aivan pienistä yksityiskohdista, miksi joku toimii tai ei toimi.  Suosittelen peruskurssin uusimista kaikille valkovöille ja varsinkin, jos se on mahdollista käydä esimerkiksi toisella salilla. Joskus joku vain kertoo jonkun sulle aina vaikealta tuntuneen jutun niin, että melkein voi kuulla led-lampun syttyvän aivoissa. Aion jatkossa käydä Savatella edelleen myös peruskurssitreeneissä, koska why the hell not?

Tämä on niin siisti laji!
Kun värivöiden ja kokeneiden valkovöiden kanssa rullaillessa joutuu vaikeuksiin kerta toisensa jälkeen, tajuaa kuinka pitkä tie on edessä, että BJJ:nsä (tai edes puolustuksensa) saa tietylle tasolle. Välillä tulee niin vahva tunne, että en vieläkään osaa oikein mitään. Se turhauttaa ja itsensä tunteminen ”tyhmäksi” on ikävää, vaikkakin kasvattavaa. Olisi ihanaa olla luontainen lahjakkuus, joka omaksuu kaiken kerralla, mutta en vain ole. Kun joskus saan liitettyä juuri opetellun tekun sparraukseen tai huomaan käyttäneeni juuri oikeaa tekua juuri oikeassa tilanteessa, saan sellaisen boostauksen, mitä fiilistelee pitkään.  Näitä molempia fiiliksiä tulee saman treenin aikana useita. Ne saavat rakastamaan tätä lajia, jota voin suositella ihan kaikille.

 

PS. Kuva on todellakin lavastettu, en koskaan treeneissä pidä kaulakoruja tai korviksia.