Leiristä on kulunut jo lähes kuukausi, kun kirjoitan tätä postausta Globetrottersin Beach Campista Pärnussa.  Jälkikäteen voi todeta, että leirille meno oli kustannusten ja vaivannäön arvoista ja täydellinen tapa siirtyä kesälomalle: tekemällä jotain, mitä rakastaa. Leiri oli jopa niin hyvä, että tässä ystävien kesken pohditaan jo seuraavaan osallistumista.

Menimme poikaystäväni kanssa autolautalla Tallinnaan ja sieltä Pärnuun päivää ennen leirin alkamista. Yövyimme koko viikon  Airbnb:ssä vanhan punaisen puutalon ylimmässä kerroksessa. Tärkeimmät kriteerit asunnon valinnalle olivat pesukone ja sijainti lähellä Spordihall-urheiluhallia. Lopulta päädyimme kulkemaan hallille autolla, sillä kävelymatka olisi vienyt n. 25-30 minuuttia. Pyörien vuokraus olisi myös ollut edullinen vaihtoehto, mutta viikko oli melko sateinen.

Leirille osallistui kamuja vanhoista sekä nykyisistä BJJ-seuroista. Oli ilo jakaa tämä kokemus heidän kanssaan.

Alla lyhyitä katsauksia päivistä ja loppuun lisäsin vielä ensikertalisen vinkkilistan, jos Globtetrotters-leiri kiinnostaa.

Leiripäivä 1 / maanantai

Ensimmäinen leiripäivä alkoi rekisteröinnillä Pärnu Spordihall – hallilla, speed datingilla (tutustuminen toisiin painijoihin), sekä open matilla. Speed datingissa tapasin ihmisiä mm. Hollannista, Jenkeistä, Puolasta ja Saksasta. Osa oli ollut Globetrotters-leirillä jo yli 10 kertaa. Onneksi valkovöisiä ja ensikertalaisia oli myös saapunut Eestiin.  Leirillä oli odotetusti jonkin verran suomalaisia. Oma seurani Buli Jiu-Jitsu oli hyvin edustettuna, sillä meitä oli Pärnussa laskentatavasta riippuen seitsemän tai yhdeksän.

Ensimmäinen tunti koko leirillä (ja varmasti eniten osallistujia kerännyt sellainen) oli Stevie Antonioun Play with your food: Back attacks – tunti. Koska tunnit olivat vain 60 minuutin pituisia, niissä mentiin aikalailla heti asiaan. Esimerkiksi selän hakua ei tehty ollenkaan, vaan aloitettiin suoraan asennosta, jossa toinen on jo saanut selän. Steviellä on kujeileva BJJ-tyyli, jossa tehdään kaikenlaisia hämyjä.

Päivän open mat meni löllötellessä ja leiritunnelmaan laskeutuen. Valtavan tatamin laidalla oli nouseva katsomo, jossa sai vapaasti oleskella treenejä seuraten. Mitään painetta osallistumiseen (tekut tai open matit) ei ole, mutta leirin verkkosivulle sai kirjata omat tilastonsa, jossa oli ranking mm. sparrieristä ja juoduista oluista, joten osa aloitti ensimmäisestä päivästä lähtien toisen tai molemmat aktiviteetit sata lasissa.

Illalla käytiin kävelemässä Pärnun kuuluisalla hiekkarannalla, joka oli kuin massiivinen versio Yyteristä. Todella kaunista, joskin myös tuulista. Biitsi oli melko roskaton ja hiekassa lojui täydellisiä, kauniin valkoisia ja pikkuruisia näkinkenkiä, joita aina jaksan ihastella merien rannoilla.

Päivän kohokohta: ”Leirijännityksen” purkautuminen.

 

Leiripäivä 2 / tiistai

Leirin jokainen aamu alkoi maanantain jälkeen tunnin joogalla, jonka piti aina hymyileväinen Nina Prankl. Hän harrastaa itsekin brassia, joten joogassa otettiin huomioon BJJ. Jooga tuntuu ihanalta ja lämmittää kehon ennen päivän treenejä.

Tiistaina osallistuimme Alexander Skarsgårdilta näyttävän Indrek Reilandin Lazy Tornado Sweep -tunnille sekä Globetrottersin el hefen Christian Graugartin Turtle as recovery strategy  -tunnille. Nämä molemmat tunnit olivat todella antoisia ja niistä jäi heti asioita omaan geimiin.

Iltapäivällä osallistuttiin vielä hurmaavan belgialaisen ja ihanalla ranskalaisaksentilla puhuvan Hélène Wengerin tunnille. Hänen näyttämänsä tekniikat olivat jotenkin hienostuneita. Ehkä se johtui ranskalaisesta aksentista! Pienikokoisen Hélènen tyyli sopi kaltaiselleni persjalalle paremmin kuin hyvin.

Päivän kohokohta: Lazy Tornadon onnistuminen!

 

Leiripäivä 3 / keskiviikko

Kolmas leiripäivä alkoi myös aamuyhdeksän joogalla, jonka jälkeen palasuimme matoille vasta kolmen aikaan. Välissä ehti edes pikkaisen tutustua Pärnuun ja syödä hinta-laatusuhteeltaan hyvän avokadosalaatin ja pizzan suositussa Steffani-ravintolassa.

Iltapäivällä Tuomas Heiskari opetti kneeshieldiä ja lopetuksia ja Aaron Ross Omoplataa tapana hyökätä (ei lopetuksena). Seurakaverit kertoivat Christian Graugartin King of the Hill -harjoituksesta, jossa haettiin dominantteja otteita pystyssä. Takedownista sai rangaistuksena 100 punnerrusta. Muissa harjoituksissa ollaan pysytty aika tiivisti oman parin kanssa, tuossa ilmeisesti harjoiteltiin koko porukan voimin.

Iltapäivällä olin jostain syystä psyykkisesti aivan romuna. Tuntui, että en ymmärrä tekniikoista yhtään mitään ja olen ihan väärässä paikassa. Tunsin oloni tyhmäksi, yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi koko leirillä. Olin varmasti väsynytkin. Mielessä kävi ensimmäistä kertaa, että lopetan koko lajin. Että tuhlaan aikaani johonkin, mitä en vain opi. Olin tosi synkissä fiiliksissä.

Kuin BJJ-jumalien lähettämänä valmentaja entisestä seurasta tuli hakemaan sparriin. Painimme tovin (yritin selviytyä hetken), jonka jälkeen hän sanoi, että olen oppinut liikkumaan, enkä ole saanut natsojani turhaan. Kotimatkalla hallilta kämpille olin tosi liikuttuneessa tilassa ja vähän itkin. Ne sanat tuntuivat tosi merkityksellisiltä ja myös todella yllättäviltä, koska en ajatellut hänen muistavan kaltaistani valkovyötä ollenkaan.

Päivän kohokohta: Kehut entisen seuran valmentajalta.

 

Leiripäivä 4 / torstai

Päivä meni palautuessa, sillä kävin vain aamujoogassa.

 

Leiripäivä 5 / perjantai

Tämä aamujooga jäi viimeiseksi, vaikka kunnianhimoinen tavoite oli osallistu kaikkiin. 4/5 on ihan hyvä suoritus! Päivän ensimmäisen tekniikan ohjasi Priit Mihkelson, joka oli yksi leirin parhaita ohjaajia. Hän näyttää lihaksikkaalta kivenjärkäleeltä, mutta liikkuu kuin pantteri. Priitin kokeileva opetustyyli ja ei niin vakava (mutta kunnioittava) suhtautuminen lajiin tekivät vaikutuksen. Priit teki pesäeroa painin ja jujutsun välille. Hän halusi näyttää, mikä on näiden lajien ero. Hän herätti suurta hilpeyttä lausumalla jujutsun jotenkin italiaistyylisesti venyttäen ja käsimerkkien kera korostaakseen lajia ikään kuin taidemuotona.

Perjantaina leirillä saatiin nauttia jälleen Stevien kujeilusta. Hän opetti tuskallisia kuristuksia side control – positiosta.

Päivän kohokohta: Painiminen open matilla mustavyö Hélène Wengerin kanssa.

 

Leiripäivä 6 / lauantai

Viimeisen päivänä salille oli viritetty photo booth, jossa sai käydä kuvauttamassa itsensä. Moni otatti fighter profile -tyylisiä kuvia itsestään. Harmitti, että en itse tajunnut sellaista hankkia. Kuvat olivat tosi kivoja ja ne julkaistiin kerralla joitakin päiviä leirin jälkeen. Kaikki leirin treenit kuvattiin ja myös leiriläisistä otettiin tosi makeita kuvia, jotka julkaistiin leiriläisten omassa suljetussa FB-ryhmässä.

Lauantaina tuli osallistuttua Tuomas Heiskarin Making Omoplata work – tekuun ja ihanan Hélène Wengerin top half-guard footwork game -tunnille. Molempien tekniikat sopivat etenkin pienikokoisille ja liukasliikkeisille painijoille.

Illalla Pärnun keskustan Bum Bum Pub oli varattu leiriläisiä varten. Tuntui siltä, kun olisit ollut taas vaihdossa. Tunnelma oli hyvin opiskelijabileimäinen. Oli myös koomista nähdä arvostamansa mustavyöt laulamassa karaokea tai tekemässä jotain muuta, mitä nyt baarissa yleensä tehdään.

Päivän kohokohta: Leiristä selviytyminen ilman loukkaantumisia.

 

 

Vinkkilista

  • Hyödynnä open mateilla leirien ohjaajien ammattitaito: hae heitä painimaan niin paljon kuin jaksat ja kehtaat
  • Ota mukaan muistiinpanovälineet ja kirjoita päivän tekniikat vähintään päivittäin ylös
  • Osallistu aamujoogaan
  • Open mateilla voi myös löllötellä ja seurata muita, jos ei huvita/jaksa/pysty painia
  • Ota aina mukaan eväitä (leireillä on myös oma maksullinen meal plan halukkaille), sillä päivät ovat pitkiä
  • Jos haluat uusia frendejä, osallistu illallisiin ja yhteisiin tapahtumiin BJJ:n ulkopuolella
  • Leirin omat nogi- ja gi-varusteet myydään nopeasti loppuun, nappaa haluamasi koko ja väri heti alkuviikosta