Toinen viikko uudessa duunissa takana. Olen onnellinen, mutta en väsynyt.

Siirryn nyt viestimään itselle aivan uudelle alalle, joka on siis sote. Uudessa duunissa tulevat tutuksi tiedolla johtaminen, muutosviestintä, eHealth sekä ylipäätään sosiaali- ja terveydenhuolto monelta eri kantilta. Olen pikkuruinen viestinnän palikka aivan valtavassa, kokonaisuudessaan satojen miljoonien eurojen arvoisessa toiminnan muutoksessa ja uudistuksessa, jota tukee uusi tietojärjestelmä. Tässä tehdään asioita ensimmäisenä maailmassa. Woah.
Fiilikseni ovat oikeastaan aika identtiset elokuvaohjaaja Zaida Bergrothin kanssa, kun hänen sai tietää ohjaavansa elokuvan Tove Janssonista.

”Sanotaan näin: 95-prosenttisesti olen aivan riemuissani, ja viisiprosenttisesti kauhuissani”. -Zaida Bergroth (HS 16.6.2019)

Näiden ensimmäisten viikkojen aikana olen onneksi saanut rauhassa perehtyä toimialaan ja työnkuvaani sekä tutustunut kollegoihin. Olen kyllä ikävöinyt tätä työn imua! Olen myös fiiliksissä siitä, että voin kävellä kotoa töihin ja töistä kotiin. Tämmöistä luksusta en ole koskaan kokenut.

En ole myöskään pitkään aikaan työssäni osallistunut tärkeisiin tapaamisiin ainoana viestinnän edustajana. Se on vastuullisuudessaan todella kutkuttavaa ja vähän kuumottavaakin. Tuntuu, että olen saanut mahdollisuuden, jollaista olen ehkä toivonut enemmän kuin tajusinkaan.

Tämä ei varmasti tule olemaan mikään helppo juttu ja testaa taitojani viestinnässä, ongelmanratkaisussa, paineensietokyvyssä ja epävarmuudessa elämisessä, mutta kehittyminen motivoi. Luen tällä hetkellä Carol Dweckin kirjaa Mindset, jonka toivon myös jeesaavan näissä uusissa kuvioissa.

PS. Täältä löydät kirjoittamani lyhyen arvion Zaida Bergrothin Miami-elokuvasta.