Haluaisitko opiskella yliopistossa? Näyttääkö siltä, että sisäänpääsy on supervaikeaa tai lähes mahdotonta? Olet ehkä jo hakenut, mutta et ole vielä tullut hyväksytyksi? Olen käynyt nuo ajatukset läpi ja päässyt ilman valmennuskurssia sisään paikkaan, johon valitaan n. 4 % hakijoista.

Flashback vuoteen 2010. Sain kesäkuussa ystäväni tyttöystävän (nykyisen vaimon, yes love!) kautta tietää, että olin päässyt sisään Tampereen yliopiston silloiseen tiedotusopin laitokseen, eli nykyiseen informaatioteknologian ja viestinnän tiedekuntaan.  Ystäväni tyttöystävä oli etsinyt omia tuloksiaan ja törmännyt nimeeni hyväksyttyjen listalla. Itse olin sen tiedon varassa, että en ollut päässyt sisään. Olin häkeltynyt ja liikuttunut. Pääsin varasijalta, mutta pääsin kuitenkin. Hakijoita oli yli 1000 ja valituksi tuli 39 ihmistä. Olin yrittänyt sisään Tampereelle jo muutamia vuosia ja päättänyt keväällä 2010, että jos ei nyt, niin sitten ei ikinä. Olin jo ajatellut, että en ole soveltuva koko alalle, koska en pääse edes sisään. Ihan hölmö ajatus, koska alallehan tullaan erilaisia polkuja, eikä journalismia tehdä tutkinnolla.  Pidin kuitenkin  yliopistotutkintoa jonkinlaisena mittarina omalle arvolleni sekä myös unelmana, jonka halusin toteuttaa.

Jälkeenpäin olen pohtinut, miksi juuri sinä vuonna pääsin sisään. Mitä tein toisin? Taidan tietää syyn.

Jos edessä on pääsykokeet, joita varten täytyy lukea, niin lue. Se on niin yksinkertaista.

Lue niin monta kertaa, lue niin paljon, että et enää ikinä halua nähdä niitä kirjoja. Kun sinusta tuntuu, että lukeminen on ihan kamalaa, etkä jaksa enää edes yhtä sivua, lue vielä kerran. Olin pääsykoekeväänä erään turkulaisen kuntosalin jäsen ja menin juoksumatolla ravaamisen jälkeen rentoutumaan infrapunasaunaan. Saunan nurkassa, isossa meriheinäkorissa lojuivat kaikki tuoreimmat naistenlehdet kiiltävine kansineen. Muistan, kuinka olisin halunnut tarttua niihin edes sen pieneksi hetkeksi, mutta valitsin pääsykoekirjan, jonka olin ottanut salille mukaan. Se kannatti. En ollut aikaisemmilla kerroilla tehnyt näitä pieniä, vähän hölmöltä tuntuvia uhrauksia, mutta aidosti uskon, että juuri siksi pääsin sisään. En ollut parempi tai lahjaakkampi kuin ne sadat hakijat, jotka eivät sillä kerralla päässeet sisään, olin vain todennäköisesti lukenut enemmän kuin moni heistä.

Tsemppiä luku-urakkaan!

Ps. Tässä linkki journalistiikan kandi- ja maisterihakuun.