Omassa universumissani on kahden kuukauden aikana tapahtunut kaikenlaista. Tässä muutamia juttuja, joista nämä kuukaudet muistan.

Pääsiäisen munajahti

Siskoni sekä avopuolisoni lapsille toteutimme taas pääsiäismunajahdin. Sain jälleen kirjoittaa tarinat pääsiäispupusta ja -kanasta, sekä tänä vuonna yllärinä noidasta (mustamekkoinen nainen, jolla kolmionmuotoinen hattu) ja puolisoni piirsi kartan. Ihana perinne, vielä kun lapset ovat niin pieniä, että jaksavat innostua. ’

Rakas edesmennyt isoisäni toteutti pääsiäismunien etsinnän puolisonsa Einen kanssa minulle ja siskolleni, kun olimme lapsia. Ikimuistoisin piilo oli korkeiden lasisten kynttiläjalkojen päälle asetetut Mignon-munat, joiden päälle Eine oli taitavasti asetellut palanutta kynttilän sydäntä. Munien paikalla oli normaalisti kananmunanmuotoiset valkoiset kynttilät.

Tänä pääsiäisenä tein ekan kerran vegaanista pashaa ja rakuunaporkkanoita. Molemmista tuli oikein hyviä, joskaan pasha ei pysynyt kovin hyvin kasassa.  Olen kuullut huhuja, että myös gluteeniton leipominen ja ruonlaitto voi välillä tuottaa tahatonta komiikkaa.

Suren vieläkin Vegekaupan katoamista Helsingistä, sieltä tuli haettua aina pääsiäissuklaat. Tällä kertaa tilaisin niitä Turun Vegekaupasta, jota haluan tukea niin paljon kuin pystyn.

”If you build it, he will come”

Rakastan leffoja. Mieluiten katson vanhoja leffoja telkkarista kuin käyn elokuvissa. Maalis-huhtikuussa tuli katsottua ekan kerran mm. ikoninen ja aika trippy Kevin Costner -leffa Field of Dreams, faijahuumorin kruununjalokivi Luottomies All In, spektaakkelimainen Dune II, herkkä ja uskottava Tytöt tytöt tytöt, henkeäsalpaava Koulu maailman laidalla, kiinalais-amerikkalainen Jäähyväiset ja The Upside of Anger (myös Costner-leffa). Luottomies toimii paremmin sarjana. Koulu maailman laidalla oli luetelluista vaikuttavin. Katson liian vähän ei-amerikkalaisia elokuvia.

Viimeinen työpäivä

Viimeinen työpäivä pitkäaikaisessa työpaikassa koitti. Irtisanomisaikani oli huikeat kaksi viikkoa, jonka venytin 2,5 viikkoon.  Olin sinä päivänä viimeinen, joka lähti toimistolta. Se oli paras ratkaisu. En tykkää hyvästeistä erityisesti. Tekemistä riitti viimeisille tunneille ja koitin saada listattua kaiken mahdollisen seuraajalleni. Kulkukortin jättäminen työpöydälle ja viimeinen hissimatka alas tuntuivat haikeilta.  Olin hyvästellyt monia jo aiemmin, pitänyt lähtö- ja kiitospuheen (jota en  ollut tajunnut valmsitella), jättänyt muutamia viestejä duunikavereiden pöydille ja ostanut herkut kaikille työkamuille. Tätä kirjoittaessa uusi työ on jo alkanut, entinen paikkani on Duunitorissa  ja lähtöpäätös tuntuu oikealta.

Kakola Spa

Vantaalla asuva ystäväni opiskelee Turussa, joten päätimme siskon kanssa lähteä hänen kanssaan sinne pariksi päiväksi. Olin lomalla työpaikkojen vaihtamisen välillä ja sisko piti pekkasen, joten menimme arkipäivänä Kakola Spahan, samalla kuin ystävämme huhki kouluhommien parissa. Relasimme ensin hiekkahuoneessa ja sitten altailla ja erilaisissa saunoissa. Kir Royalit pystyi nauttimaan allasbaarissa istuen. Spa oli moderni ja siisti aikuisten paikka, saunat melko pieniä, mutta upeita, etenkin kivisauna. Kakola Spa oli positiivinen yllätys, tunnelmallinen ja kaunis. Suomalaisista kylpylöistä osa on pelkkää väsynyttä kaakelia, kakofoniaa ja viskeltyjen vesilelujen sekamelskaa.

Kun päästiin takaisin hotellille, tehtiin kaikkien retrosuosikkia; nachopeltiä. Nachopeltiä tehdessä pitää muistaa mainita Jyrki Katainen ja ostaa ihan hitosti korianteria.  Yövyttiin siskon ja ystävän kanssa Caribiassa, joka on myös aika retro. Nachopelti ja arkilomat toimivat aina.

Motivus

Tavoitteellisen salitreenin aloittaminen on ollut parhaita päätöksiä koskaan. Motivus on paras sali, jossa olen koskaan ollut. Näistä ylilauseista ei ole maksettu, voi tulla vaikka katsomaan, miten hyvin viihdyn ja miten pala on kasvanut, hah. Motivuksella kaikki (kaikki kuten tilat, niihin kulku, yhteishenki jäsenten välillä, maksut, pukkarit)  toimii ja valmentajat ovat huippuja.

Olen vuoden aikana mennyt valtavasti eteenpäin esim. voimatasoissa. Jaksaisin nyt vetää maasta oman faijani. Toivottavasti ei tarvii! Tämmöistä kehitystä ei olisi ikinä tapahtunut jollain kirjekurssilla saatika täysin omatoimisesti. Kivaa on myös se, etä treeni  jota teen, on suunniteltu tukemaan BJJ:tä. Molemmat treenin valmentajat harrastavat itsekin brassia, joten he tietävät, mitä lajin tueksi tarvitaan.