Rakastan sitä energisoivaa inspiraation tunnetta, kun tulevaisuus aukeaa ja huolet väistyvät hetkeksi. Voin lietsoa itseni liekkeihin melkein mistä vain, vaikka todella pienestä yksityiskohdasta kuten väristä, lauseesta, tuoksusta tai melodiasta. Olen viime aikoina inspiroitunut norjalaisuudesta: Exit-sarjan toisesta tuottarista, Petter A. Stordalenin mainiosta henkisen pumpin kirjasta Vihdoinkin maanantai! sekä trendivillapaitojen bongailusta Helsingin katukuvassa. Vai hetkinen, ovatko ne sittekin islantilaisia?

Minulla oli joskus ulkomailla asuessa norjalaisia kämppiksiä, jotka vahvistivat tiettyjä stereotypioita norjalaisista: he pitivät countrymusiikista, heillä oli käytössään erittäin paljon rahaa, he olivat puuseppiä ja söivät useilla aterioilla sekä myös aterioiden välillä suoraan siivuina jääkaapista ruskeaa juustoa. Vielä tuosta yhdestä norjalaisesta miehestä, nimittäin Petter A. Stordalenista. Vau, mikä kaveri! Tykkäsin kovasti hänen neuvoistaan, etenkin siitä, että täydellisyyden tavoittelu ei vie sinua eteenpäin yhtä hyvin kuin se, että teet mielummin kahekskytprosenttista, kunhan teet sitä paljon! Ristiriitainen henkilö, mutta kiistämätön taiteen suurnimi Picasso maalasi 50 000 taulua, joista vain murto-osa oli mestariteoksia.

Sarjojen kulutus kasvussa

Sananen myös Exit-sarjasta, joka yllättäen palasi toisella tuotantokaudellaan. Kakkoskausi ei yltänyt ykkösen tasolle, sillä shokkiarvo oli osin jo mennyt. Sarja on kyllä mielenkiintoinen, kun siinä ei ole oikeastaan ketään, kenen puolella olla. Ehkä Herminen äiti kenties.

Kiinnitän itse valtavasti huomiota musiikin käyttöön sarjoissa ja elokuvissa. Musiikin käyttö oli tällä kaudella häiritsevää. Loistavia, isoja biisejä, mutta tuntui, että niitä käytettiin vain, koska ne ovat isoja ja hyviä. Leonard Cohenin You Want It Darker on kyllä nappivalinta synkkään sarjaan, mutta muuten musiikit Exitin toiselle kaudelle valinnut henkilö tuntui olevan hapoissa ja ajavan pedaali pohjassa autobaanalla. Musiikki räjähti hetkeksi milloin missäkin ja sitten katosi. Less is more. Katsoin Ginny & Georgia -sarjan Netflixistä. Se oli keskinkertainen, teflonpintainen, sieluton versio Gilmore Girlistä,  amerikkalaissarja epäuskottavine hahmoineen, mutta musiikkia oli käytetty mallikelpoisesti: hienostuneesti ja kohtauksia tukevasti. Olin jatkuvasti käynnistämässä Soundhoundia tuota sarjaa katsellessa. Esimerkiksi Empara Mi oli ihana uusi löytö.

Olen kuluttanut sarjoja ja äänikirjoja enemmän kuin pitkään aikaan. Olen selvästi hyvien tarinoiden tarpeessa, kun elämme tätä ajoittain musertavalta tuntuvaa korona-arkea. Katsoin hetki sitten loppuun myös Aikuiset-sarjan toisen tuotantokauden. Näin viime kesänä kun sarjaa kuvattiin Kalliossa. Oonan kahvila on alle minuutin päässä entisen kotini ovelta.

Olen tykännyt sarjasta alusta asti. Draamakomedian kakskymppiset muistuttavat ajatusmaailmaltaan ja elämäntyyliltään tosi paljon itseäni, mikä on huvittavaa, koska hahmojen kliseisyys on osin ironista ja liioiteltua. Kuka tässä on aikuinen ja kuka ei?

Lue aikaisempi: Yököttävän Exit-sarjan lumo

The Girl from Down Under

Yksi tuttu asia on myös tehnyt elämääni comebackin rytinällä:  ihanan Kayla Itsinesin erittäin toimiva Sweat-appi.

Kaylan kanssa ollaan vietetty yhteistä aikaa jo muutamia viikkoja. HIIT on mun ”ykköslaji” tällä hetkellä, kun BJJ-treenit ovat jäissä ja kuntosalit kiinni. Olen edelleen Trib3-jäsen, mutta olen vähän vältellyt siellä käymistä. Kaylan treeni on HIIT-treeniä, jota myös Trib3 tarjoaa, joten ei makeaa mahan täydeltä! Jos makealla tarkoitetaan burpeeta. Sweat-appi on aivan loistava, sitä on paranneltu todella paljon siitä, kun viimeksi olin jäsen. Pinkkiä väriä on vähennetty layoutissa, käyttöliittymä tuntuu intuitiivisemmalta ja esimerkiksi Spotifyn voi käynnistää appin kautta. Plannerin, eli treenien viikkoaikataulun muokkaaminen on ihanan helppoa. Lisäksi treenejä (myös muita kuin Kaylan pitämiä) on tarjolla niin paljon kun ikinä jaksaa tehdä.

Sweat antaa oikeasti rahalle vastinetta ja treenaaminen on tehty naurettavan helpoksi. Teen itse BBG Zero Equipment – ohjelmaa, sillä treenaan kotona ja en tällä hetkellä omista juuri mitään kuntoiluvälineitä. Näissä treeneissä ei tarvita muuta kuin puhelin ja jumppamatto, toisinaan tuoli.

Lue aikaisemmat:
Kayla Itsinesesin Sweat-appi – kokemuksia Resistance-treeneistä

Fitnessin tulevaisuus, osa 2: Trib3