*Mainoslinkki

Taas mennään näiden rajoituksien kanssa. Harmittaa ja ahdistaa. Eli meno aika perus -ja siksi – koronapäiväkirjat jatkuu, vaikka sitä ei kukaan toivunut! Kaikkien aikojen paras tv-sarja Frasier jatkuu myös, vaikka sitä ei varmaan kukaan osannut edes toivoa. Lepää rauhassa John Mahoney (1940 – 2018), en tiedä onko sarjassa samaa charmia ilman sinua.

Moni asia on muuttanut muotoaan elämässäni viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Asun kuitenkin edelleen Helsingissä, nyt jo kolmatta vuotta. Välillä tuntuu, että Helsinki syö mut pala palalta. Sitten toisena hetkenä tuntuu, että Helsingissä asuminen on parasta, mitä mulle on tapahtunut. Rakastan kahviloiden ja ravintoloiden paljoutta (vaikkakin koronan takia rip mm. Villd, Roots Hakaniemi, Oh My Goodness, Going Greek ja Empire Plaza), meren läheisyyttä (jonka unohdan päivittäin) ja tiuhasti operoivaa julkista liikennettä. Pidän myös avotyöhuoneemme näkymästä kauas horisonttiin yli Eläintarhanlahden, Paloheinän kuntoportaista ja pitkästä kaupunkipyöräkaudesta.

Elämänmuutosten lisäksi pitkittyvä koronatilanne on antanut aihetta miettiä. Olen viime aikoina kysynyt itseltäni monta kertaa, mitä oikein haluan? Mitä haluan elämältä, mitä kohti haluan mennä? Millaisia unelmia minulla on? Millaisia steppejä tulisi ottaa niiden saavuttamiseksi? Unelmoiminen ja suunnittelu on ollut ajoittain vaikeaa, koska elämän ennustettavuus on kadonnut.  En ole kysynyt itseltäni, että mikä tekisi minut onnellisemmaksi, koska tiedän sen jo ja olen sitä täälläkin pohtinut. Onni on yksittäisiä hetkiä ja merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Se ei ole pysyvä tila, jonka voi saavuttaa. Toki mielenrauha on eräänlaista onnea ja sitä voi koittaa edistää esimerkiksi säännöllisellä meditaatiolla. Tietenkin haluan lisää onnen tunteita, mutta uskon niiden tulevan, kun elää omanlaistaan elämää ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Pientä onnea ovat myös tuoreet leikkokukat, uutuuttaan kiiltävä aikakauslehti, tarttuvan naurun kuuleminen, iso kupillinen tuoretta aamukahvia, puhtaat pehmeät lakanat, koukuttavan sarjan löytäminen, ruutuaikarajoituksen onnistunut kunnioittaminen ja ystävän kanssa juttelu. Pientä onnea on myös robotti-imuri sekä biitti, joka släppää niin kuin avari.*

Olen pitkästä aikaa käynyt joogassa vähintään kerran viikossa. Pari viikkoa sitten kävin joogatunnilla ennen töitä. Tuijottelin aamuruuhkia Triplan ikkunoista ennen kuin upposin ihanaan, superhitaaseen hatha-joogaan. Stadissa joogaa on kaikkialla. Jooga on varmaan muuttunut monelle entistä tärkeämmäksi ajoittain psyykkisesti lyijynraskaalta tuntuvan koronatilanteen takia. Jooga on niitä harvoja harrastuksia, joissa hiljennytään ja edes jotenkin yritetään olla armollisia kropalle ja etenkin mielelle. Sanoi kuka mitä tahansa ”länsimaisesta” joogasta ja joogakulttuurista, se perustuu hyvään asiaan. Suomalaiset joogaopettajat tuntuvat olevan toinen toistaan ihanampia ihmisiä. Viime lauantaina katselin omaa joogamattoa verkosta. Haaveilen matosta, johon on painettu Manuela Boscon taidetta. Matto on arvokas, se maksaa lähes 140 euroa.  Eksyin mattoa etsiessäni Boscon Boskil-shopiin ja ostin yhden erittäin värikkään printin häneltä. Se oli edullisempi kuin matto! Ehkä alan joogata sen päällä. Ihailen Boscoa aika paljon, kuten hänen monilahjakkuuttaan ja syvää yhteyttään merkityksellisiin asioihin: kehon hyvinvointiin, taiteeseen sekä rikkaaseen ravintoon. Olisinpa itsekin yhtä hyvä edes jossakin näistä: yleisurheilijana, taidemaalarina tai kokkina, heh. Not gonna happen.

Juuri nyt tekisi mieli pukeutua röyhelöpaitaan ja juoda lasi erinomaista punaviiniä. Tai sitten tehdä itse vegaanista munavoita Vegaani-haasteen reseptillä ja levittää sitä naurettavan paksu kerros karjalanpiirakalle. Kyllä viikonloppu  tuo on viikonloppufiiliksiä siitäkin huolimatta, että tulevaisuus on hahmoton ja väritön mytty. Mytystä saattaa silti vielä tulla jotain.

PS. Kuuntelen tällä hetkellä Saku Tuomisen kirjaa *Kaikki on hyvin. Sopii hyvin koronapandemiasta aiheutuneen ahdistuksen ja pitkittyneen maailmantuskan kanssa nautittavaksi.

*Lyriikka Kuben kappaleesta 100.