Aika hidastui? Siltä tuntuu. Olen koko viime viikon aikonut kirjoittaa ajatuksiani ylös, mutta jotenkin on tuntunut, että prosessoitavaa on niin paljon, että lopulta kaiken pukeminen sanoiksi on tuntunut uuvuttavalta. En ole sairastunut ja kovasti sitä yritän vältellä.

Pandemia ei osuu kohdalleni niin raskaasti kuin monelle muulle. Minulla on kävelymatka kauppaan ja kirjahylly täynnä tekemistä. En itse kuulu riskiryhmään, en ole menettänyt työpaikkaani tai toimeentuloani, en ole yrittäjä eikä minulla ei ole esimerkiksi pieniä lapsia huolehdittavana. Toki edellä mainituissa on asioita, jotka sisuunnuttavat ja saavat ihmisen puskemaan eteenpäin entistä kovemmin sekä löytämään myös luovia ratkaisuja.

Pandemia vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan niin järisyttävästi ja peruuttamattomasti kaikkien meidän elämään, että voimme tarkastella asiaa järkevästi kenties vasta vuosien päästä. Etenemme yhä kauemmas vapaasta elämisestä ja arjesta, joka oli meille itsestäänselvyys. Olen tehnyt osin etätöitä, (olen onnekas, että minulla on mahdollisuus tähän.) ja rakas BJJ-harrastukseni loppui noin vain kun kamppailusali sulki ovensa. Kiinni on myös pari muuta salia, joiden jäsen olen. Käyn kävelyllä ja treenaan kotona, mutta ei se tunnu samalta. Monia kovasti odottamiani tapahtumia on peruttu, esim. ystäväni joutui perumaan toukokuulle suunnitellut häänsä.

Jos kotona olo tylsistyttää, muistutan itseäni siitä, että on A) ihmisiä, joilla ei ole kotia ollenkaan ja B) ihmisiä, jotka taistelevat työssään päivittäin tätä virusta vastaan. Se, että on tylsistynyt lienee kuitenkin helpompi vaihtoehto kun esim. työskennellä kellon ympäri sairastuneiden ympäröimänä. Kotona olo ei ole mikään rangaistus, meillä on vain ollut asiat niin kertakaikkisen hyvin tässä vapaassa maassa, ja joudumme nyt kaikki luopumaan asioista ja elämäntyylistä. Se tuntuu ikävältä, mutta meistä onnekkaimmilla elämä jatkuu. Erilaisena, mutta jatkuu kuitenkin. Jos sopeutuminen tuntuu ihan paskalta, esimerkiksi vanha kunnon kiitollisuushaaste voi auttaa kääntämään omaa mielenmaisemaa kirkkaammaksi. Mitään järeitä työkaluja en itsekään keksi. Toivottavasti jokaisella on juttuja, joista saada hyvää mieltä ja jaksamista, nyt kun aika tuntuu matelevan. Nyt monella on aikaa miettiä esimerkiksi sitä, onko elämää tullut suoritettua. Siihen olen ainakin itse välillä syyllistynyt.

Sivuvaikutuksia

Yksi mielenkiintoinen kulma tähän koko maailmaa järisyttävään tilanteeseen on mahdollinen julkkiskulttuurin kuoleminen. Kuka tahansa voi sairastua, mutta toiset voivat eristäytyä mega-asuntoihinsa tekemään TikTok-videoita, toiset lähtevät terveyttään uhmaten töihin, ilman vaihtoehtoja. Ketään taloudellisen toimeentulonsa romahdusta pelkäävää tuskin auttaa, että joku miljonääri laulaa Imaginea kartanostaan käsin, vaikka alkuperäinen tarkoitus kenties olikin hyvän mielen tuottaminen. Varakkaiden tekemillä lahjoituksilla on  merkitystä koronan vastaisessa taistelussa, mutta joskus se mikä näyttää suurelta, ei välttämättä ole ihan sitä. Esimerkiksi Donatella Versacen omaisuus huitelee useissa sadoissa miljoonissa. Hän lahjoitti lehtitietojen mukaan noin 200 000 euroa italialaiselle sairaalalle….Positiivinen esimerkki julkisuuden henkilöstä hyödyntämässä näkyvyyttään on italialainen huippubloggari Chiara Ferragni, joka pisti pystyyn GoFundMe-joukkorahoituskeräyksen. Ihmiset lahjoittivat yli 3,3 miljoonaa euroa, jolla hankittiin sänkyjä italialaisen sairaalan teho-osastolle. Vaikutus on hieman eri kuin Imaginen julkkisversio?

Ei ole vain varakkaiden vastuulla auttaa, mutta toisaalta, useimmiten heidän omaisuutensa on kertynyt ihmisiltä, joilla ei ole samaa taloudellista vakautta. Lisäksi, olemme kaikki tässä sopassa ja jokaisen on tehtävä osuutensa mahdollisuuksien mukaan.

Ehkä koronan myötä alamme vihdoin arvostaa yhteiskunnan ydintoimintoja ja -toimijoita aiempaa enemmän ja jätämme taaksemme yhdentekevän, arjesta vieraantuneiden julkkisten kulttuurin. Enkä tarkoita, etteikö esim. kulttuurin tekijöitä tarvita, mutta emme tarvitse mihinkään henkilöpalvontaa, joka kasaa omaisuuksia harvojen käsiin ja tekee ihmisistä eriarvoisia, kuten vaikka koronavirustestien jakelussa on nähty. Niitähän ovat saaneet käsiinsä NBA-pelaajat, tomhanksit ja muut, samalla kun terveydenhuollon ammattilaiset ympäri maailmaa eivät ole saaneet niitä. Julkkisten palvonta loppukoon tämän kriisin myötä.

Tekemistä

Netti on pullollaan tekemistä, jota ihmiset ovat keksineet tehdä nyt kun on pysyttävä kotona. Tässä koottuja ideoita ajankäyttöön kotikaranteenissa. YouTubesta löytyy Architectual Digest -lehden kanava, jossa julkaistaan Open Door -sarjaa. Näyttelijät ja muut esittelevät 10 minuutin pituisissa jaksoissa ekstramässyjä kotejaan. Viihdyttävää, vaikka saa oman kämpän ehkä näyttämään vähän ankealta.

Tubesta voi katsoa kotimaisen Autolla Nepaliin -Unelmien elokuva -dokkkarin (2014), joka näyttää, mikä saa suomalaisen miehen itkemään. Toimittaja Ronja Salmen  Mitä mietit, Ronja Salmi? – ohjelman kolmas kausi löytyy YLE Areenasta. Pidän Salmen tyylistä, häntä ei kiinnosta tehdä numeroa itsestään.

Jos tekemisestä on valmis hieman maksamaan, esimerkiksi Udemystä voi suorittaa kursseja, Headspace-sovelluksella voi harjoittaa meditaatiota helposti ja Yogaista katsoa ohjattuja joogatunteja.

Lisäksi jos desinfioitua puhelintaan ei ole näprännyt tarpeeksi, tässä muutama hyvän mielen Instagram-suositus:

  • Kalifornialaisen tanssija Autum Millerin liike on jotain niin kaunista, että koko infektoitunut maailma unohtuu. (@autumnmiller)
  • Muotivalokuvaaja Richard Phibbs on eläinrakas ihminen, jonka upeissa kuvissa esiintyvät usein kaltoin kohdellut tai kotia vailla olevat eläimet. Valmistaudu liikuttumaan. (@richardphibbs)
  • Vedenalaisia veistoksia tekevän Jason deCaires Taylorin IG-tili on superkaunis. Veistokset ovat myös funktionaalisia. Korallit, meritähdet ja muut ottavat ne vähitellen kodikseen. Meren eliöiden peittämistä patsaista tulee mieleen Pirates of the Caribbeanista tuttu kapteeni Davy Jones. (@jasondecairestaylor).Alla deCaires Taylorin TED-puhe.

Uskon, että näitä koronapäiväkirjoja tulee lisää vielä. Tsemppiä kaikille, etenkin terveydenhuollon ammattilaisille ja muille ryhmille, jotka pyörittivät tätä meidän yhteiskuntaa.