Olen saattanut ajautua ylikuntoa muistuttavaan tilaan. Ylikuntohan ei tarkoita olympiaurheilijan suorityskykyä vaan rasitustilaa, josta keho ei enää palaudu. Ei mikään tavoiteltava taso siis.

Aloin pilkkoa palasiksi omaa jatkuvaa kiirettä tai kiireen tuntua ja kyllä, ylikunto tai sen jonkinlainen esiaste sopii kuvioon. Luotettavilla sivustoilla kuvatut oireet vastaavat aika tarkalleen sitä, mitä olen tuntenut viime aikoina.

Teen kahta työtä. Toista teen toimistoaikaan päivittäin ja toista freelancerina viikoittain. Ekstraduunin kannalta vuoden tärkein viikko on ensi viikko, jolloin asia jonka parissa töitä teen, saa valtakunnallista näkyvyyttä. Tuon tärkeän viikon takia olen tehnyt parisen kuukautta paljon töitä päiväduunin päälle. Moninkertaisesti enemmän kuin mitä ekstraduuni muuten vaatii. Pidän näistä molemmista duuneista valtavasti, minkä takia ne eivät tunnu raskailta, minkä takia ne voivat kuormittaa huomaamatta…

Harrastan BJJ:tä, lukkopainia, juoksemista, punttista ja HIIT-treenejä. Nämä kaikki voitaisiin luokitella kovatempoisiksi, kropalle raskaiksi lajeiksi. Pidän näistä lajeista valtavasti, minkä takia ne eivät tunnu raskailta, minkä takia ne voivat kuormittaa huomaamatta…

Luen jatkuvasti jotain, seuraan jatkuvasti somea, yritän jatkuvasti olla parempi ystävä, sisko, täti, tytär, jujutsuka, kollega, asiakas, ammattiviestijä, somemanageri, treenikaveri ja tyttöystävä. En aina onnistu näissä rooleissa niin kuin toivon tai suunnittelen. Sitten on vielä ilmastonmuutos, kadulla päin kävelevät ihmiset, Greta Thunbergia haukkuvat aikuiset ja muut maailman päivittäiset epäoikeudenmukaisuudet ja käsittämättömyydet. Henkiselle puolelle ropisee raskaita asioita maailmasta niin paljon kuin niitä jaksaa seurata.

En muista milloin aidosti, syvästi relasin ilman sinistä valoa hohtavaa näyttöä edessäni. En muista milloin vietin koko viikonlopun tekemättä mitään töitä tai suorittamatta jotain. Välillä tunnen iltaisin itseni todella väsyneeksi, mutta en reagoi siihen siirtymällä sänkyyn, vaan valvon ja virkistyn. Omaa kroppaa on helppo kuunnella, mutta vaikea totella.

Nyt on pakko iltaisin vähän himmata, lopettaa suorittaminen hetkeksi. Mutta miten se oikeasti onnistuu? Ainakin aion juoda vähemmän kahvia ja cokista, yritän mennä aikaisempiin treeneihin, kokeilen taas melatoniinia ja teen ekstraduunit heti päiväduunien jälkeen, jotta ilta on oikeasti töistä vapaa. Olen aika tyytyväinen, että en syyskuussa lähtenyt sijoitus- ja kirjoituskursseille, joihin olin jo lähes osallistumassa. Kerrankin missatut mahdollisuudet on hyvä asia, kerrankin ne ovat jomo.

Olen selvinnyt huonosti nukutuista kausista aikaisemminkin. Täältä löydät kirjoituksen siitä, miten lähdin fiksaamaan tilannetta viime kerralla.

Jos jollain muulla on nukahtamisvaikeuksia, niin tässä yksi metodi kokeiltavaksi: Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukolle (Navy SEAL) suunniteltu 3-minuutin nukahtamistekniikka.