Olen miettinyt kymmeniä ja kymmeniä kertoja tänne kirjoittamista näiden kolmen ja puolen kuukauden aikana. Yleensä syttyy yllättävä himo kirjoittaa, mikä lopulta saa kaivamaan tämän yli kymmenen vuotta vanhan ja edelleen toimivan Macbookini huopasuojastaan.

Kun vihdoin saan sitten julkaistua jotain, päätän alkaa kirjoittaa säännöllisesti. Se päätös on ollut kerta toisensa jälkeen kestävä kuin paperipilli. Kannan laukussani penaalia ja muistikirjaa, mutta olen unohtanut mehukkaat ajatukset yhtä nopeasti, kun ne ovat mieleen juolahtaneet. Kun olen kirjoittamassa niitä puhelimen muistioon, löydän itseni Instagramista. Poistin muuten koko sovelluksen, ja aion pysyä poissa marraskuun loppuun asti.

Olen huomannut, että mitä pidemmäksi taukoni kirjoittamisesta venyy, sitä vaikeammalta tuntuu jälleen näpytellä näppäimistöä. Mitä useammin kirjoittaa, sitä useammin himottaa kirjoittaa, ja jos en nyt julkaise heti jotain, en ehkä enää kirjoita tänne!

Viikonloppuina olisi ollut hyvin aikaa, mutta ei jostain syystä motivaatiota. Nyt asia on kuitenkin tämän päättömän pätkätekstin myötä korjattu, tauko on ohi ja aion skarpata! Aiheitakin olisi:

  • Vinkkilista Sorrenton ja Napolin ruokapaikoista (joo, kesälomasta alkaa olla aika monta kuukautta)
  • BJJ:n aiheuttamat negatiiviset tunteet ja niiden käsittely
  • Business coachin hyödyntäminen työnhaussa
  • Toimivien tekstin iltapäivä Helsingin kaupungintalolla
  • Saku Tuomisen ja Perttu Pölösen kiehtovat näkemykset (kuulin heitä livenä eräässä aamiaistilaisuudessa)
  • Vinkkilista vuokrakesämökistä
  • Vuoden kiinnostavimpia kirjoja, esim. Huomenna, huomenna ja huomenna
  • Marie Olsson Nylander Habitaressa
  • Työpaikan vaihtamisen jälkeiset tunnelmat (6 kk tuli juuri täyteen uudessa paikassa)
  • Kansallisteatterin Angels in America
  • Retki Elisaareen ja samalla The Torby -hotelli ja Fiskars
  • Helsingin työväenopiston keramiikkakurssi
  • Maanpuolustuskoulun ammuntapäivästä (naisille).
  • Lisäksi haastattelin Bulin valmentajaa Miiaa tälle myönnetystä mustasta vyöstä. Tuon haastattelun julkaisen vihdoin, keskiviikkona 6.11. Tarvitsen nyt tavoitteita, jotta kirjoitan useammin!

Näistä poikkeuksellisin kokemus oli MPK:n pistooli- ja kivääriammuntakurssi. Sormi- ja piippukontrolli edelleen tuoreessa muistissa. Keväällä ajattelin käydä jatkokurssin, sillä ammunta ulkoradoilla kiinnostaa harrastuksena. Vaikka paperilla näyttäisin hyvin epätodennäköiseltä henkilöltä tähän puuhaan, tunsin ampumaradalla termarikeittoa lusikoidessani fiiliksiä, jota en ole koskaan kokenut. Tietty askeettisuus ja kurinalaisuus olivat hienoja kokemuksia. Kadehdin prinsessa Victoriaa, joka opettelee parhaillaan sotilastaitoja. Prinsessa kivääri kädessään! Ampumisen aloittamisesta on yllättävän hankalaa löytää tietoa, täytynee tuntea oikeat henkilöt. Metsästys ei kiinnosta yhtään, vaikka siihen olisi syksyisin punapipoisen ja vihreähousuisen suvun täysi tuki.

No mutta, jälleen tekee mieli kirjoittaa. Se on hyvä. Lupaan kirjoittaa listalta ainkin kolme juttua vielä tänä vuonna.