Pian tulee vuosi siitä kun muutin Kallioon. Olen osa alueen gentrifikaatiota ja pahamaineinen junantuoma maalainen.

Olen viihtynyt helsinkiläisenä erinomaisesti. Rakastan helppoa julkista liikennettä, kaupunginosien erilaisia tunnelmia, ullakkosaunan ikkunasta näkyvää Linnanmäen silhuettia ja kesäkaudella sieltä kantautuvia ääniä, loputonta ulkoilureittien verkostoa ja mahdollisuuksia tehdä vaivattomasti asioita viikon jokaisena päivänä.

Tässä joitain simppeleitä asioita, jotka tulivat mieleeni pohtiessani suhdettani tähän kaupunkiin, kotiini vuoden ajan:

9-linja
Kaikista sporalinjoista, ysi on suosikkini. Ysi vie töihin ja ysi tuo kotiin. Ysiä ei koskaan tarvitse odotella kovin pitkään. Yleensä ysi odottaa minua, esimerkiksi Pasilassa. Välillä käyn töiden jälkeen Postitalon K-supermarketissa ja hyppään sitten ysiin. Joskus sporat kulkevat odottamatta mutkissa niin rivakasti, että heittelehdin  sinne sun tänne. Uskon tämän paljastavan kanssamatkustajille, että on ensimmäinen vuoteni Helsingissä.

Naapurit talossamme
Naapurissamme asuu nainen, joka harjoittelee oopperalaulua. Laulu kuulostaa ihastuttavalta sen kulkeutuessa hentona, juuri ja juuri kuultavana nauhana seinien läpi. Maallikon korvaan naisen laulu kuulostaa virheettömältä. Suurin osa naapureista tervehtii ja monella on eläimiä. Eräs nainen toivotti rapussa hyvää joulua, mikä lämmitti mieltä paljon. Talomme ja katumme ovat rauhallisia paikkoja. Joku kyllä öisin purkaa asuntoaan  pala palalta (keittö, sänky, sohva jne.) jätekatokseen, mikä on tylsä juttu.

Vegaanin unelma
”Vittu asiakkaita!” huudahti omistaja hyvillään kun astuttiin yksi iltapäivä sisään Going Greekiin gyros mielessä. Going Greek on yksi monista, keskitason kirkkaasti ylittävistä ruokapaikoista kotimme lähellä. Olen aika hyvin syönyt läpi Kallion, Kurvin ja lähialueet. Lähes kaikki ihanimmat herkut löytyvät kävelymatkan päästä. Silvopleen hedelmä- ja marjakakut, TukTukin tuhti massamancurry, Skifferin liuska, Noodle Storyn simppelit tofutäytteiset dumplingsit, Ondan lounas, Anton & Antonin vegaaniwrap ja Roots Kitchen Hakaniemen vegaanikeskiviikko. Eikä sinne Kalasatamaankaan niin pitkä matka ole kun haluaa syödä vaikka Bun2Bunissa. Olen erityisen viehättynyt isoista brunsseista ja niiden perässä on tullut mentyä Lauttasaareen asti. Kalliosta ei juuri nyt taida löytyä täydellistä brunssipaikkaa.

Lisäksi koko ajan on tapahtumia, joihin voi hyvän ruoan perässä mennä.

Tapahtumat & mahdollisuudet
Välillä mykistyn vaihtoehtojen äärellä. Tapahtumia on jokaiselle päivälle, jokaiselle kellonajalle. Helsingin yliopiston luennot, kirjoituskoulut, jenkkifudismatsit Brakulla, Jolien tähtivierasillat, Vumit, Pilots Helsingin tilaisuudet, Mimmit sijoittaa -brekut, alueen Facebook-kirppikset, ammattiteatterit, hyväntekeväisyystempaukset, taidenäyttelyt, ravintolapäivät, kaupunkikierrokset. Helsinki tarjoilee loputtomasti erilaisia tapahtumia. Tänään olisi tarjolla Savoy-teatterissa HS:n kirjeenvaihtajien tarinoita, loppuunmyyty toki.

Klikkailu & kieli
Helsinkiläiset tykkäävät klikkailla. Klikkaus saattaa tapahtua niin, että käsi käännetään sivuttain ja klikataan käden pehmeällä osalla. En pysty klikkaamaan vieläkään niin, että en tuntisi itseäni pelleksi. Stadin slangia en kuule juuri kenenkään puheessa, mutta englannilla korvataan paljon sanoja, etenkin bisneksessä / IT-alalla. Paras kuulemani ilmaisu oli ”level 1 human”, joka tarkoitti lasta.

Kahviloita ja ravintoloita tulee ja menee
Lähikulmiltamme katosi vähin äänin Bergga, jossa oli mukavaa nauttia brunssia. Kurvissa sijainnut Kombo oli  aivan loistava ravintola, harmi että siellä ei ehtinyt käydä kuin muutaman kerran. Kombossa ei ollut menuja lainkaan. Asiakkaalta tiedusteltiin vain, mitä tämä ei missään nimessä halua lautaselleen. Herkullinen Noodle Story ilmestyi kuin tyhjästä.

Eli, jos tykkäät jostain, käy siellä monta kertaa. Kun uusi paikka ilmestyy, testaa se heti. Harmittaa, että sympaattisen Jänön (Museokatu) viimeiset makkaraperunat jäi kokematta kesältä 2018.

Uimahalli
Kallion uimahallin vesi on lämpimämpää kuin Märskyssä ja paikka ei ole niin rauhaton. Juuri sopiva meininki sunnuntaiuimarille, joka haluaa välillä kroolata muutaman altaanmitallisen.

Rotat
Kalliossa on rottia. Niitä näkee ainakin kuukausittain. Ne vilistävät piiloon pysäköityjen autojen alle. Ne ovat puistattavia ja näyttävät joskus pienen kissan kokoisilta.

Etäisyys keskustaan
Keskustassa tulee käytyä todella vähän. Keskustasta tuntuu olevan lyhyempi matka kotiin, kun kotoa on sinne. Tavastialta voi keikan jälkeen noin vain kävellä kotiin, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse enää yrittää ehtiä viimeiseen lähijunaan. Se on i h a n a a.