Kun on on monessa mukana, tuntuu aina siltä, että jotain on tekemättä. Jos on monessa mukana koko ajan, tekemisen laatu myös ajoittain kärsii. Kaikkea ei saa juoksemalla kiinni, kaikkeen ei riitä aika. Kun elämä tuntuu kiertyvän aikataululliseen solmuun, on hyvä hetki jälleen kaivaa esiin Aki Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ydinkysymykset.

  • Tiedätkö, kuka olet?
  • Tiedätkö, mitä haluat?
  • Hallitsetko itse omaa elämääsi?

Olen miettinyt näitä kysymyksiä. Ensimmäinen kysymys varsinkin on aivan helvetin vaikea. Lähestyn nyt tätä toiselta puolelta. En halua olla aikataulujen ja velvollisuuksien perässä juokseva haamu, joka uhraa oman hyvinvointinsa aikaansaamisen takia, unohtaa sen, mitä hänelle hetki sitten sanottiin ja korjailee jälkikäteen kiireessä ja paineessa tehtyjä mokia ja päätöksiä.

Olisi ihana istua vailla huolta ja tekemättömyydestä johtuvaa syyllisyyttä pitkälle iltaan jossain kivassa pikku kahvilassa lehtiä selailemassa, käydä taloyhtiön lenkkisaunassa, tehdä ruokaostokset isossa marketissa huolellisesti laaditun ostoslistan kanssa, poiketa Ateneumiin tai vaikka Kino Engeliin ja katsoa siellä seuraavaksi alkava elokuva. Joskus olisi ihana ottaa heti kotiin tultua kunnon päikkärit ilman herätyskelloa tai treenata virkeänä aamukuudelta tuorepuuron ja marjojen voimalla. Tämän hetken aikataulujen ja niiden noudattamisesta aiheutuvan stressin takia pienuudestaan huolimatta epätodennäköisiä tapahtumia ja haaveita. En myöskään tällä hetkellä vietä tarpeeksi aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Olen jo hiljalleen siirtymässä ja vuodenvaihteessa virallisesti vaihtamassa samalla työnantajalla haastavampaan tehtävään, jonka takia aion karsia nykyisiä menoja ja vastuita. Uudessa tehtävässä teen asiakasviestintää, kun aikaisemmin tein pääsääntöisesti hanke- ja muutosviestintää organisaation sisällä. Pitää oppia uutta ja oppia se nopeasti, käynnistää  hommat työparin kanssa ja luoda suhteet avainhenkilöihin. Haluan olla hyvässä kuosissa tarttuessani uuteen, joten jos haluan viettää tasapainoista elämää muutoksen aikana ja voida hyvin, en voi tehdä kaikkea, mitä nyt teen työn ohella. Onko järkeä, että  työ vaikuttaa niin paljon yksityiseen elämään? Se on jokaisen itse punnittava. Toiset pystyvät hoitamaan sata asiaa samaan aikaan, eikä se rasita heitä yhtään, toiset eivät. Haluan olla hyvä työssäni ja tuntuu, että aikaa vievien asioiden karsiminen on yksi keino edistää sitä.

Laitan perheyrityksen perheneuvoston jäsenyyden hetkeksi hyllylle (mukana 10 vuotta) ja lopetan freelance-somemanagerityöt eräälle koulutusalan yhdistykselle (mukana 4 vuotta).  Jälkimmäisellä on taloudellisia vaikutuksia, joten päätöstä piti harkita. Uusista harrastuksista baletti– ja Asahi-kokeiluni päätän joulukuussa. Karsin muitakin pieniä juttuja, joiden suorittamisesta koen välillä paineita, esimerkiksi en enää uusi tilaustani Kayla Itsinesin Sweat-appissa.

Haluan vapauttaa aikaa rakkaimpiin harrastuksiini: brasilialaiseen jujutsuun Bulilla ja kirjoittamiseen, eli tähän blogiin. Urheiluharrastuksista BJJ:n rinnalle jää viime aikoina täysin laiminlyömäni saliharjoittelu, lähes viikottain harrastettu HIIT-treeni Trib3-salilla sekä satunnaiset joogat Pranamassa. Haluan, että minulla on myös aikaa osallistua ensi vuonna spontaanisti erilaisille lyhytkursseille, seminaareihin ja tunneille, liittyivätpä ne ammattiin, yleissivistykseen tai vaikka urheiluun. Haaveilen BJJ Globetrottersin kesäleiristä Pärnussa 2022.

Jatkan töiden ohella liiketoiminnan ylempiä AMK-opintoja. Opinnäytetyölle on jo aihe, ja tavoitteenani on valmistua kahdessa vuodessa. En koskaan juhlinut yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistumista, mutta tätä aion juhlistaa, varsinkin jos saan kaiken tavoiteaikataulussa valmiiksi. Siinäkin on yksi syy karsia vastuita, että on aikaa huomata jo tehty työ sekä nauttia ja antaa itselleen kiitosta saavutetuista tavoitteista.