Bodom Trail

Kokeilin ensimmäistä kertaa polkujuoksua Bodom Trailissa. En ole käynyt juoksulenkillä vuosiin, minkä takia olin tosi tyytyväinen siihen, miten juoksu rullasi. Olin tapahtumassa duunikavereiden kanssa ja juoksin itse 7 kilometrin lenkin. Ensi vuonna voisi treenata ja juosta 10 kilometrin matkan. Reitillä oli neulaspolkua, ihan kunnon suota ja kallioisia, jyrkkiäkin kohtia. Rungoista piti mennä yli tai ali. Reitti oli kerrassaan kaunis.

Tapahtuma oli tosi hyvin järjestetty, juontaja hyvä ja reittikin hyvin merkattu.  Mieleen painui, miten kovatasoisen Finnairin joukkueen juoksija levitti kätensä ”lentääkseen”maaliin, ja kuinka viimeinen maalin tullut sai vielä raikuvat aplodit, vaikka tapahtuma muuten alkoi olla jo aika paketissa. Se perjantai sattui olemaan kevään ensimmäinen todella lämmin ja aurinkoinen päivä. Lenkin jälkee tarjolla oli mm. sipsiä, banaania, alkoholitonta olutta ja urheilujuomaa. Suihkuun pääsi ja jopa sauna oli lämmin. Upea tapahtuma!

Ruusufinni

Ruusufinnin toteamista ei voi varsinaisesti laskea toukokuun huippuhetkeksi, mutta tavallaan se, että saat diagnoosin ja hoito ylipäätään on olemassa, on helpotus. Minulla oli aiemmin tänä vuonna pod ja nyt ruusufinni. Ihoni  kunto on ollut melko ok pienine hormonaalisine muutoksineen viime vuosiin asti, nyt homma on suorastaan räjähtänyt käsiin. Se reagoi enemmän kuumaan, kylmään, ruokavalioon, hormonaalisiin vaihteluihin sekä myös mekaaniseen rasitukseen, kuten hankaukseen BJJ:ssä. BJJ-gi on niin raskasta ja karheaa puuvillaa, että se kyllä kuorii naamaa välillä vähän liian hyvin. Ja jos iho on ennen treeniä jo valmiiksi ärtynyt, niin tadaa!

Ihon ongelmat vaikuttavat merkittävästi jokapäiväiseen elämään, itsetuntoon ja lompakkoon. Ajattelin kirjoittaa podista sekä ruusufinnistä oman postauksen, sillä kumpikin vaiva on melko yleinen.  Aiheesta löytyy myös hyvää keskustelua ja hiton hyviä meemejä, vaikka ei aina aamuisin nauratakaan, kun peiliin katsoo.

Äidin vuokramökki

Äitini on haaveillut mökistä ja tänä vuonna hän vuokrasi sellaisen kesäkaudeksi. Rakastan sitä, että hän toteuttaa unelmiaan ja kokeilee uusia juttuja. Harmillisesti mökin sijainti on sen verran syrjäinen, että verkko ei oikein toimi ja siten mökin käyttö etätyöhön ei onnistu.  Siellä se kuitenkin nyt on, järven rannalla suhteellisen lyhyen ajomatkan päässä. On ihanaa, että on mahdollisuus mennä mökille, jos kesä vaikka sattuisi jatkumaan vähän pidempään.

Fazerin uusi kauratoffeesuklaa ja itsetehty pistaasiherkku

Fazerilta saa kamalan kalliita, mutta herkullisia kauratoffee-suklaasydämiä Sulapac-rasiassa. Olisin vähän muuttanut toffeen ja suklaan suhdetta (enemmän suklaata), mutta pieni rasia oli silti liian pieni. On ihanaa, että maidottomia suklaatuotteita kehitetään. Täysikokoista levyä odotellessa.

Tein jollain Instagram-ohjeella ihanan pistaasiherkun: maustamatonta kreikkalaista soijajogurttia, liotettuja pistaaseja ja agavesiirappia, sekaisin ja pakkaseen. Mutta pakkaseen vain joksikin aikaa, että hytyy, mutta ei jäädy. Tämän muutin, koska ei-maitotuotteet joskus jäätyvät hileisiksi ja kiteisiksi. Päälle vielä pistaasirouhetta. Niin hyvää!

Juhlat Hilton Kalastajantorpalla

Duunipaikan kautta pääsin juhliin Hilton Kalastajantorpalle. Pukeuduin kuvan mekkoon, jota haaveilen käyttäväni Italian-matkalla. Meikki oli myös pinkki. Toinen irtoripsinauha tietenkin melkein heti irtosi sisäkulmasta, mutta koitin vain unohtaa sen, sillä ei ollut liimaa mukana. Hah.

Kaikista hienointa juhlissa oli nauttia pitkästä aikaa livemusiikista. Tilaisuudessa esiintyi puolisonsa kanssa pianovirtuoosi Iiro Rantanen, kitaristi Timo Kämäräinen sekä mestari areenalla, Pepe Willberg. Karisma overload. Timo Kämäräinen esitti kaiken lisäksi Baddingia (Paratiisi, Bensaa suonissaan ja Valot), josta olen aina pitänyt, ja jota äitini on kuunnellut. Seuraus ja syy.

Parhaat meikit  – lol

Oon surkea meikkaamaan. Kerrassaan kelvoton. Olen käyttänyt samoja meikkejä (siis kirjaimellisesti samoja) varmaan kymmenen vuotta joitakin.En ymmärrä, miten harjoittelemalla en parane edes rajausten teossa. Henkilöstökuvaa varten mietin kauhuissani, että miten saan ne onnistumaan niin, että näyttävät kuvissa edes jotenkin aikuisen piirtämiltä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä parempi olisi osata korostaa parhaita puolia. Tai siis siltä minusta tuntuu. Nykyään monet nuoret ovat niin upeasti meikattuja. Ihan kuin he tietäisivät enemmän meikkauksesta ja ihonhoidosta kuin kosmetologit.

Mutta niihin meikkeihin! Olen uudistanut koko meikkipussini sisällön. Eihän se halvaksi tullut, mutta kymmenen vuotta on menty aika olemattomalla budjetilla. Löysin CAIA:lta täydellisen huultenrajauskynän. Nyt lähettelen kavereille kuvia, että näyttävätkö huuleni täytetyiltä. Lol. Rajaan huulia siis vähän yli amorinkaaren kohdalta ja pieni rajaus tekee kyllä hämmästyttävän eron. Tykkään myös ”gym lipseistä”, eli rajauksesta ja huulikiillosta. Smashbox X Beccan persikan- ja aprikoosin sävyjä sisältävä corrector silmien alle on uudistanut mun aina väsyneen aamulookin. Kolmas juuri nyt aivan täydellinen meikki on KVD:n Everlasting Blush sävyssä Peony. Aivan täydellinen pinkki! Aina toisinaan innostun purkkapinkistä poskipunasta, kuten Carrie Sex and the Cityn vitoskaudella. Kaikki edellä mainitut tuntuvat pysyvän  hyvin koko työpäivän kesäkuuman päivän aikanakin.

Paras aurinkorasva

Sain laserhoitajaltani (poistaa tatuointejani) vinkin parhaasta aurinkorasvasta, jonka nimi on kuin toisen maailmansodan taistelukenttä tai salainen operaatio: Laroche-Poseyn Anthelios Uvmune 400. Se on ihan litkumaista valkoista nestettä, joka imeytyy superhyvin ja sisältää korkean kertoimen. Sopii meikin alle. Käytän kesällä joka päivä.