En ole heinäkuun jälkeen lakannut ajattelemasta Miki Liukkosta.

Olen miettinyt viime päivinä häntä sekä runoja, lahjakkuutta ja vähän myös pähkinöitä. Lukiessani O:ta sohvalla lyyraviikuna selkäni takana pudotti yhtäkkiä yhden valtavista lehdistään. Se tippui kopsahtaen.

Tilasin Vierastilan, katsoin kaikki jaksot Miki Liukkonen, sivullinen -sarjasta ja kävin kuuntelemassa Oodissa keskustelua nuorena kuolleesta kirjailijasta. Paikalla oli läheisistä ystävistä kustannustoimittaja Samuli Knuuti ja runoilija Aura Nurmi, joka oli mukana Liukkosen sarjan kakkoskauden viimeisessä jaksossa Spoken word, joka oli koko sarjan parhaita jaksoja.

Liukkosen kuolemasta on vain reilu kaksi kuukautta, ja vaikka kohtalo taisi lukemani ja kuulemani perusteella roikkua ilmassa pitkään, oli tapahtumien läheisyys ja samalla lopullisuus Oodissa käsinkosketeltavissa. Se näkyi keskustelijoiden suupielissä, otsan uurteissa, asennon vaihtamisissa, rönsyilevissä puheenvuoroissa ja myös turhautuneisuudessa; mitä tuhlausta! Maija-sali oli katsomon portaikkoa myöten täynnä. Keskustelu pysyi tiukasti kirjallisuudessa ja siinä, millainen persoonallisuus Miki Liukkonen oli. Julkinen keskustelu kirjailijasta pursuaa psykiatrisen hoidon saatavuutta, kaksoisdiagnoosien hankaluutta ja osastopaikkojen karsintaa.

Ilta Oodissa oli poikkeuksellisen intiimi ja tunnelma teki välillä kipeää. En tiedä, miksi Liukkosen kuolema tuntuu tällä tavalla, en tuntenut häntä. Muistan vuosia sitten nähneeni hänet, tumman hahmon Ondassa. Kas, tuolla on se cooli kirjailija, man of the hour.

Kirjoitin keskustelusta viitisen A5-sivua. Harmittaa, että en enää saa selvää omista muistiinpanoista, tai muista mitä kaikkea keskusteluun kuului, on vain paljon yksittäisiä sanoja ja fraaseja.

#synestesia #pienoismaailma #hiivapulla #ihanhyväonparaskehujonkasaattoisaada #imurinkulttuurihistoria #sapiofiili #baanaliudensyleily #epätoivo #rajallinenterveys #morrissey #karsinogeenionparasmauste

Mieleen painui, että Elämä: esipuhe on monen mielestä ikonisen eurooppalaisen kirjailijan ”paras” teos. Liukkosen sanat löysivät Nurmen mielestä aina paikkansa ja hän oli digi- ja somemaailman kuvaajana sitä, mitä David Foster Wallace oli tv-ajalla. Keskusteluissa pulpahti esiin myös se, että Murakami ei ole kielellisesti lahjakas ja kirjailija-kriitikko Martin Amisin Tiedoksi oli kenties viimeisiä teoksia, joita Liukkonen luki. Knuuti vei sen hänelle Auroran sairaalaan.

Monessa ravussa on surua, kaihoa ja tummuutta. Meidän suvussa on ollut paljon tragedioita ja uskon, että olen saanut DNA:ssa osani ja satuin sitten sopivasti syntymään heinäkuussa. Tummia, luovia rapuja ovat Liukkosen lisäksi myös Lana Del Rey, Robin Williams, Aubrey Plaza, Chris Cornell, Solange Knowles ja Eino Leino, joiden parissa jatkan seuraavaksi, kun ei tästä synkänsinisestä, kaihosta mehevästä tunnetilasta siirrytä kovin helposti toiseen.

Kuvan puu kasvaa Vallilassa. Satokartan avulla etsimme syötäviä pähkinöitä, joita löytyi maasta tämän puun läheltä. En tiedä, mikä puu on kyseessä. Pähkinäoperaation myötä päätin, että kun muutan kaupungista takaisin maaseudulle, aion kasvattaa jalopähkinäpuita.