Menet Teurastamolle jäätelölle, samalla koet Helsinki Bike Shown; mooottorin jyrähtelyn korkeiden talojen välissä ja nahkaisen, tatuoidun ja tummanpuhuvan estetiikan. Samalla kun lusikoit suklaa- ja pistaasijäätelöä, voit seurata, kun parrakas mies pärähtää paikalle moottoripyörää muistuttavalla polkupyörällä. Hän halaa tuttua naista, joka haluaa kokeilla pyörää. Polkimet ovat kaukana satulasta. Naisen ajo näyttää muutaman metrin matkalla huteralta. Mies huolestuu pyöränsä puolesta ja muu ystäväporukka naureskelee ja huutelee, että nainen tarvitsisi kypärän. Miehen hartiat laskeutuvat, kun hän saa takaisin ehjän pyörän.

Parasta kaupungissa asumisessa on tuo edellä oleva. Koko ajan tapahtuu kaikkea kaikkialla. Sattumia, pieniä tarinoita, dialogia jota ei voisi keksiä, kohtaloita ja käänteitä.

—

Kesä on vain niin kertakaikkisen ihanaa aikaa. Auringosta ja lämmöstä ei saa tarpeekseen. Ulkona juotu kahvi, takittomuus, pyrähtelevät linnut, kävelyteiden ylle kaartuvat pensaat ja kevyet kengät. Kevyt askel. Murehdin jo nyt vähän, että kesä on niin lyhyt. Onneksi ehdin nähdä Alppiruusupuiston loiston ja Käpylän kuuluisan magnoliapuun lähes parhaimmillaan.  Myöhästyin ehkä vain joitakin päiviä.

Olen pitkästä aikaa tuntenut inspiraation ja energian purskeita töissä. Meillä oli äskettäin tiimin virkistyspäivä, johon kuului aamupala, ekstrarauhallista joogaa, uintia Altaalla ja työhyvinvointiluento, jonka piti Filosofian Akatemian Reima Launonen. Hän on ihastuttava ihminen. Lähelle Allasta oli ankkuroitu jenkkien purjevene, jonka alkuperä on natsi-Saksassa. Tien toisella puolella Yhdysvaltain ulkoministeri piti puheensa ja keskusteli Haaviston kanssa demokratiasta. Katselimme työkavereiden kanssa uhmakkaan veneen korkeita mastoja rintauidessa allasta edestakaisin. Maailma tuntuu tuollaisina hetkinä pieneltä ja kerrostumina menneestä sekä tulevasta.

Olen alkanut hyödyntää tekoälyä työssä ja tuntenut pidemmän aikaa olevani paremmassa kontrollissa omassa hommassani. Alkutalven ja -kevään putkinäköinen paahtaminen muuttui jossain kohtaa järkevämmäksi tekemiseksi ja oman työn paremmaksi organisoimiseksi. Jo keskeytysten minimoiminen ja lähimuistin tukeminen tekevät ihmeitä. Aikaa on vapautunut uuden oppimiselle ja viime aikoina olen oppinut taas valtavasti, esimerkiksi vaikuttajamarkkinoinnista ja vuorovaikutuksesta. Olin kouluttamassa kollegoita some-asioissa muutaman tunnin ajan osana kokopäiväistä koulutuspäivää ja sain runsaasti hyvää palautetta erityisesti työkamuilta, mutta myös osallistujilta. Palaute tuntui erityisen hyvältä, sillä valmistauduin koulutukseen huolellisesti ja myös jännitin sen onnistumista omalta osaltani. En halua ikinä tuhlata kenenkään aikaa ja onnistuin siinä. Puhuin koulutuksessa strategiasta, sisältökonsepteista sekä itse postaamisesta. Samasssa koulutuksessa puhujana oli myös Milttonin Kira. Tuntui kivalta olla samassa tilaisuudessa kouluttajana kuin ns. somen raskaan sarjan ottelija.  Kiralta opin tällä kerralla mm. z-sukupolven clutter-coresta ja samaistuttavuuden tunteen tärkeydestä.

Lomaan on vielä viikkoja ja viikkoja, mutta koitan nauttia jokaisesta aamusta ja illasta. Nopeiten se onnistuu nostamalla katseen puhelimesta ja keskittymällä kehollisiin tuntemuksiin sekä hengitykseen. Kesällä hetkessä eläminen on paljon helpompaa, kun ulkoilma ei satu naamaan ja ilmassa väreilee hyväntuulisuutta. Ei tee mieli harrastaa bed rottingia tai eristäytyä maailmasta. Koitan nauttia arkisista asioista, kotoisasta Käpylästä.

Kesä tuntuu samalta kuin uuden paikan kokeminen, aistit terävöityvät ja kiinnostut pienimmistäkin yksityiskohdista, koska kaikki näyttää kiiinnostavalla tavalla erilaiselta ja tuntuu jollain tapaa mutkattomalta.

Lupaan itselleni kirjoittaa läpi koko kesän mitä näin, koin ja tunsin, millaista elämää kesä toi tullessaan.