Vietin juhannukseni saaressa, kirkkaan Puulaveden rannalla sukulaisten kanssa. En ole ollut siellä pitkään aikaan keskikesällä, joten pitkä viikonloppu tuntui erityiseltä ja monilta osin taianomaiselta uusine kokemuksineen.

Isoisäni rakennuttamaa mökkiä Etelä-Savossa on vähitellen modernisoitu ja uudistettu. Sukulaiseni ovat pitäneet siitä hyvää huolta. Nukkumapaikat eivät sen sijaan ole pysyneet suvun kasvamisen tahdissa, minkä takia päätimme poikaystäväni kanssa varautua yöpymään puussa. Tai pikemminkin puiden välissä – riippumatossa.

Kesäyöt riippumatossa – Eräpirkko in the making

Vastoin siskoni veikkausta, nukuin enemmän kuin yhden yön riippumatossa taivasalla. Kolme yötä putkeen! Yöt olivat keskenään erilaisia, kun lämpötila hiljalleen nousi juhannuksen edetessä. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli lämpimin ja mukavin. Poikaystäväni nukkui omassa riippumatossaan pipo päässä ensimmäisen yön.

Matossa sai oikein hyvät yöunet ja luonnon veikeiden ja yllättävien äänien kuuntelu oli maagista. Aistini tuntuivat herkistyvän mitä pienimmille yksityiskohdille. Koivusta tippui yksi iso vesipisara, joka hajosi osiin osuessaan maton hyttysverkkoon ennen kun tunsin sen kasvoillani. Yöllä luin taskulampun valossa Donna Tarttia.

Isäni nukahti mattooni päikkäreille juhannuspäivänä, vaikka hänen piti vain kokeilla sitä. Koivujen väliin pingotettu riippumatto kiinnosti muitakin sukulaisia, jotka nukkuivat helteen kuumentamissa puu- ja hirsimökeissä. Kiinteä hyttysverkko on Suomessa ihan ehdoton, ilman sitä yöt olisivat olleet painajaista.

Sain somessa paljon viestejä kokeneilta riippumattoilijoilta.  Tulevia öitä ulkona ajatellen täytyy hankkia heidän vinkkaamana ilmatäytteinen aluspatja, jotta riippuilusta tulee vielä mukavampaa, eikä kylmyys tule ohuen kankaan läpi. Osa oli käyttänyt samaan tarkoitukseen taljaa ja riippuillut myös pakkasessa.

Haaveilen yöstä matossa Helsinginkin suunnalla, esimerkiksi Pihlajasaaressa. En vielä tiedä, mihin tämä ”eräinnostus” voi mut viedä.

Miten saada mafioso kiinni?

Saaressamme on massiivinen myllynkivi, (tuotu aikanaan jäitä pitkin), joka toimittaa pöydän virkaa aivan rannan tuntumassa. Kiven äärellä tyypillisesti syödään kesäkeittiössä valmistettuja herkkuja. Tämän kivisen pöydän ääressä räkätimme juhannuksena kaikki kovaan ääneen, kun osalta sukulaisista tuntui kestävän vähän liian kauan oppia Mafioso-pelin säännöt.

Serkkuni esitteli juhannusseurueellemme tämän Mafioso-pelin, jota varten tarvitaan vain korttipakka (ja juhlatunnelmassa olevia sukulaisia). Pelissä tarkoituksena on saada mafiosot ”kiinni” ja hengiltä ennen kun kyläläisiä kuolee liikaa. Yksi seurueesta on myös lääkäri, jolla on valtaa pelastaa niitä, joita mafiosot haluavat päästää päiviltä. Pelikorttien avulla jaetaan roolit ja pelinjohtaja ohjailee pelin kulkua. Yön aikana tapahtuu usein kauheita.

Mafioso on tosi hauska seurapeli, jossa oppii koko ajan lisää seurueesta, huijaamisesta ja ihmisten tarkkailusta. Muuttuuko käytös, kun ihmisen tulee salata todellinen minänsä?

Pelin ohjeet löytyvät Wikipediasta. 

Lasillinen Susumanielloa, kiitos!

Rakastan punaviinejä. Valkkarit ei kiinnosta ollenkaan. Suurin syy tähän lienee Ville Valo keimailemassa tupakka huulessa ja punkkulasi kädessä Jyrki-ohjelmassa. Tämä näky teki suuren vaikutuksen 90-luvun lopussa.

Mehevä, makea ja marjainen, seurusteluun sopiva lajikeviini susumaniello on uusi suosikkini. Tästä kiehtovasta juomasta vinkkasivat viinimaissa viihtyvät sukulaiseni.

Susumaniello on muinainen rypälelaji, jota kasvatetaan vain Puglian alueella.  Hauskannäköinen, kuin katkaistu pulska viinipullo (Masca de Tacco Susumaniello 2021) on myös kiva vieminen kesän juhliin punaviinien ystävälle.