Viime yön nukuin hotelli Lilla Robert’sissa hyvän ystäväni kanssa. Kämp Collection -hotellit puskee koko ajan hullun hyviä tarjouksia ja tähän tartuttiin ystävän kanssa jo marraskuussa, jolloin arveltiin, että tammikuun lopulla ollaan molemmat työkiireiden takia pienen breikin tarpeessa. Oikeassa oltiin.

Nukuin putkeen yli seitsemän tuntia. Tämä on mulle todella hyvin. Aamulla kävin hotellin kellarikerroksessa salilla, huoneen mustavalkoisessa kylppärissä suihkussa ja sitten nauttimassa aamupalaa Krog Roban tiloissa. Tarjoilija unohti tuoda kahvin pöytään, joten korvaukseksi teki mulle kauralatten. Maistui! Vegaanisena sai myös tuorepuuroa päällisineen (mm. kotimaisia marjoja, kookoshiutaleita, pähkinöitä jne.), kovakuorisia sämpylöitä, hummusta sekä vihanneksia ja hedelmiä. Lauantai-iltana syötiin illallista YesYesYes-ravintolassa. Kaikista vaatimattomimmalta näyttänyt annos oli kaikista paras: salaatti, jonka päällä juuri oikea määrä tryffeliöljyä. Tilasin illalla jälkkärin kanssa cafe americanon, mutta tarjoilija unohti tuoda sen. Ihan hyvä, että jäi tuomatta ja juomatta, tuskin olisin nukkunut sitä seitsemään tuntia. Mikähän näissä mun kahvitilauksissa ylipäätään menee pieleen, kun ne unohdetaan heti?

Tänä aamuna ystäväni kanssa ihasteltiin hetki hitaasti leijailevaa lunta ja kaupungin hiljaisuutta ennen kun halattiin ja lähdettiin eri suuntiin. Minä spåralla ja hän mustalla taksi-Teslalla. Hah. Olo tuntuu edelleen levolliselta. Ystävän kanssa hengaaminen ilman kiirettä on niin harvinaista. Puhuttiin töistä, rahasta, lapsista, ystävistä ja parisuhteista. Kaikesta siitä, mistä ystävät nyt puhuu. On niin tärkeää, että voi puhua ja saa kuunnella. Hotelli antaa siihen oivat puitteet, kunhan pistää puhelimet pois, eikä laita telkkaria päälle.

Elämä on ollut yhtä myllerystä jo monta kuukautta. Tammikuu vain vilisti ohi, vaikka välillä aika tuntui pysähtyneen ihan totaalisesti. Olen kokenut niin paljon erilaisia tunteita. Jotkut vieraatkin ihmiset ovat nähneet sen musta heti. Pranama Kallion joogaope katsoi mua tunnin joogasession jälkeen syvälle silmiin ja kysyi, että onko kaikki okei? Aistin, että se ei liittynyt pelkästään siihen, miten tunti oli mennyt ja että hän olisi kyllä kuunnellut, jos olisin alkanut avautua. Säästin avautumiset kuitenkin lähipiirille. Olkaa hyvät vain!

Tammikuussa tapahtui paljon hyvääkin, kuten:

  1. aloin pitkästä taas kuunnella kirjoja
  2. Queen’s Gambitin katsominen muutamassa päivässä
  3. mut vakinaistettiin
  4. Barebellsin vegaaniset cookie dough -protskupatukat tuli markkinoille
  5. kävin avannossa (viime kerran teini-iässä)

Helmikuuta kohti vain. Mitähän se tuo tullessaan?