Kirjoitin viestinnän alan työhakemukseen reilu 1,5 vuotta sitten, että haluan kehittyä oman alani ammattilaiseksi. Tuolla hakemuksella pääsin ensin ryhmä- sitten yksilöhaastatteluun ja lopulta sain puhelun, että minut on valittu viestintäsuunnittelijan määräaikaiseen tehtävään sote-alan hankkeeseen. Tällä viikolla minusta tehtiin viestintäasiantuntija. Tämä on viestintäurani ensimmäinen asiantuntijatitteli.

Uusi titteli on omalla kohdallani todiste siitä, että eteneminen työelämässä on pieniä,  huolellisesti otettuja askelia ja tasaista tekemistä.  Jos olisin saanut tämän tittelin viisi vuotta sitten, en olisi kokenut ansaitsevani sitä, vaikka sitä onkin olemassa kaiken maailman asiantuntijoita. Heh.  Nyt ajattelen, että kyllä mä tämän ansaitsen, ja  juuri tällä hetkellä. Uusi titteli ei tee minusta erinomaista tai valmista, mutta kyllä se tuo tietynlaista luottoa omaan tekemiseen, joka joskus huonona päivänä tai superkriittisen palautteen jälkeen tuntuu haihtuvan ilmaan.

Olen kyllä hyvin ylpeä tästä uudesta tittelistä, mutta ei se tullut pelkästään tämän työtehtävän suorittamisesta. Taustalla on melkoinen korpivaellus media- ja viestintäalalla: on ollut stressiä, unettomia öitä, alipalkkausta, huijarisyndroomaa, hyvin menneiden haastisten jälkeen ”valitettavasti valintamme ei osunut sinuun” –maileja, epäonnistumisia ja loputonta graindaamista omista fiiliksistä huolimatta. Sitten on ollut myös työn imua, työhön heittäytymistä, tunnollisuutta, can do –asenteen säilyttämistä (välillä pitkin hampain), alan opiskelua sekä sen seuraamista.

Uteliaisuus on aina hyve ja se on erityisesti asiantuntijan hyve. Uteliaisuutta mulla kyllä riittää, sillä olen kaikki nämä vuodet kokenut olevani oikealla, minua kiinnostavalla ja haastavalla alalla, vaikka välillä seinät ovat nousseet pystyyn. Niihin seiniin on lopulta tullut halkeamia, joiden välistä puikahtaa eteenpäin. Nyt minulla on tämä uusi titteli, jota en varsinaisesti määrätietoisesti ole tavoitellut. Olen vain pyrkinyt tekemään työni mahdollisimman hyvin. Kuuntelemaan, olemaan ajoissa ja kokeilemaan uusia juttuja. Tähän pisteeseen olen päätynyt ilman kyynärpäitä ja olemalla oma itseni. Siksi titteli tuntuukin erityisen kivalta.