*mainoslinkki

Vaikka koronan loppua ei näy jotenkin aistin, että jengi ei enää jaksa puhua koronasta niin paljon. Enkä mä jaksa kirjoittaa siitä. Eikä ole takataskussa oikeastaan mitään näkökulmaa tai aihetta, jota joku ei olisi jo analysoinut puhki tai ansiokkaasti käsitellyt. Tätä viimeistä koronapäiväkirjamerkintää kirjoitan siksi, että sarjaksi muuttunut koronapostaaminen jäi ärsyttävästi yhdeksään osaan. Tämä on koronapäiväkirjojeni antikliimaksi.

Kiitos sote-ammattilaiset ja muut yhteiskunnan tärkeät pilarit, jotka ette voi tehdä valintaa olla puhumatta koronasta, saatika olla erossa aiheesta.

En ole menettänyt työtäni, en ole sairastanut eikä ole kukaan tuntemanikaan vakavasti.  Olen päässyt todella vähällä, ainakin tähän asti. Taloudellisten vaikeuksien lisäksi monen psyykettä on koeteltu. Koin itsekin keväällä voimakasta ahdistusta, turhautumista, surumielisyyttä ja toivottomuutta. Nyt koen hienoista helpotusta, teen suunnitelmia ja haaveilen tulevaisuudesta. Olen taas alkanut inpsiroitua ja iloita ihan pienistä asioista.  Toivon tunnetta ovat tuoneet erityisesti kotimainen yleisurheilu (tietty pika-aiturit erityisesti), ravintoloissa syöminen pitkän tauon jälkeen ja kirjauutuuksien kyttääminen sekä odottaminen. Odotan erityisesti  ihanasti sanoja järjestykseen laittavan ja kauniisti kirjoittavan toimittaja Eeva Kolun esikoiskirjaa *Korkeintaan vähän väsynyt. 

Ilmastonmuutokseen liittyvä ahdistus (ah, tämä erityisesti Z- ja Y-sukupolvien murheenkryyni) ei sen sijaan ole kadonnut mihinkään, joten  se, että viruspandemian takia matkustettaisiin vähän harkitummin on hyvä uutinen maapallomme kannalta. En ole itsekään kovin kiinnostunut lentämään,  varsinkaan lyhyitä pyrähdyksiä. Euroopan investointipankin (EIP)  teettämän kyselyn mukaan yli 60% eurooppalaisista haluaisi kieltää lyhyet lennot ilmastotaistelun vuoksi. Kyselyssä ei edes määritelty, kuinka pitkistä lennoista olisi kyse. Hyvä eurooppalaiset! Jatkuvasti huvin vuoksi matkustava ihminen ei olekaan enää kateuden kohde. Hän alkaa vaikuttaa yhtä enemmän itsekkäältä dinosaurukselta.

Tartunta- ja kuolleisuusluvut jatkavat kasvamistaan. Tämmöiset tapahtumat tulevat todennäköisesti toistumaan, kun ihmiskunta jatkaa maapallon kontrolloimatonta tuhoamista, päästöjen kasvattamista ja luonnon röyhkeää ja lyhytnäköistä hyväksikäyttöä. Pian meidän on pakko tehdä todella radikaaleja tekoja, radikaalimpia kenties kuin kevään lockdownit.

Mikäli tulee koronan toinen aalto (tai tämä ensimmäinen pahenee merkittävästi), ehkä sitten kirjoitan lisää itsereflektiota ja to do -listoja kotioloihin. Nyt tuntuu, että on hyvä päättää postaussarja tähän numeroon kymmenenen ja toivoa parasta.