Kaikki koronapäiväkirjamerkintäni ovat sisältäneet enemmän ja vähemmän asioita, joita olen tehnyt viimeisten kuukausien aikana. Listoja niistä jutuista, millä on saanut vapautuneen ajan kulumaan. Lähinnä joitakin kirjoja ja tuntitolkulla tv-sarjoja sekä dokkareita. Nyt kun koronarajoituksia aletaan hiljalleen purkaa tuntuu sopivalta katsoa tulevaan ja ehkä koostaa vapaa-ajan viettonsa muustakin kuin suoratoistopalveluiden tarjonnasta.

Pitkästä aikaa on tuntunut toiveikkaalta ja kevyeltä viettää aikaa Helsingin hyvin hoidetuissa puistoissa ja puistikoissa, vaikka noutokahvista nauttien ja ihmisten elämää seuraten. Hermannin puistossa esimerkiksi näki samanaikaisesti naisen poimivan ison kimpun meheviä raparperinvarsia, lasten hyppivän vanhempiensa kanssa maahan upotetulla trampoliinilla ja miehen painiskelevan leikkisästi ison valkoisen koiransa kanssa nurmikolla.

Ensi viikolla aukeaa sekä kamppailusalini että kuntosalini. Kuntosali on työpaikan yhteydessä, joten ajattelin alkaa tekemään muutamia työpäiviä viikossa päästäkseni salille -ja sähköpöydän ääreen-. Loppuu tämä selkä mutkalla ruokapöydän ääressä kökkiminen ja köykäisen kahvakuulan nostelu. Aloitin vuoden alussa polvieni kuntouttamisen ja vahvistamisen tekemällä fyssari-pt:n suunnitteleman ohjelman perusteella mm. maastavetoja. Lähtöpaino oli tankoineen 50kg, josta oli tarkoitus hiljalleen kavuta ylöspäin. Miltähän 50 kilon nostaminen tuntuu ekalla kerralla? Täytyy tehdä hyvät mobbailut ennen ekaa mavea, että en ole kohta kuntouttamassa selkääni.

Kamppailusalilleni olen kulkenut julkisilla, nyt ajattelin, että ehkä voisin ainakin aurinkoisella kelillä ottaa alle tönkön kaupunkipyörän. Saisi ainakin kunnon lämmöt ennen treenejä. Jännittää mennä pitkästä aikaa painimaan, huh! Olen pahasti ruosteessa.

Noudatan vielä 16:8-pätkäpaastoa yhdessä ystävieni kanssa. Paastoamisen sovittaminen yhteen pian lisääntyvän treenaamisen kanssa on huono idea. En pysty syömään niin paljon proteiinia kuin pitäisi, mutta luulen voivani juomalla lisätä saantia. Siedettävän makuisen kasvisproden löytäminen ei ole ihan helppoa. Löysin sellaisen kerran. Kerran. En muista valmistajaa, mutta maku oli Latte Macchiatto ja se oli oikeasti hyvänmakuista. Hankin treenit mielessä uutta kasvisprodea. Tämä 16:8-paastoilu tuntuu kuitenkin sopivan itselleni ja aion jatkaa sitä jollain tavalla. Pidän siitä, että on joku rutiini syömisessä, vaikka olenkin herkuttelija, enkä todellakaan mikään ruoka-on-polttoainetta-tyyppi. Ehkä alan pitää solunuusimisviikkoja vaikka kerran kuussa, mutta luovun tästä 16:8-dieetistä nyt hetkeksi tulevan viikonlopun jälkeen.

Kaikki tämä pikkuasioiden pyörittely ja tulevaisuuden fiilistely tuntuu vähän laimealta, turhalta ja jotenkin väärältä. Hyvä ystäväni joutui tänään yllättäen leikkaukseen, jolla voi olla isoja vaikutuksia hänen loppuelämäänsä. Yritän olla olla tukena ja voin vain toivoa, että hänen tähtensä ovat oikeassa asennossa ja häntä hoitavat lääkärit ovat erinomaisia työssään.

Jos ei usko hyvään tulevaisuuteen, niin mihin sitten?