Rue Bennetiä ja Carrie Bradshawta yhdistää moni muukin asia kuin sama kansalaisuus ja upea kiharapehko, joka laskeutuu täydellisesti kaikissa elämäntilanteissa. He ovat monen ihailemia fiktiivisiä ja ”viallisia” hahmoja. Molemmat kaipaavat jatkuvaa hyväksyntää. Ruen hahmo tuntuu tosin paljon realistisemmalta kuin fantasiassa elävä Carrie. Mikä heitä sitten erottaa? Sarah Jessica Parkerilla on 6,2 miljoonaa Instgram-seuraajaa ja Rue Bennettia esittävällä Zendayalla 70 miljoonaa. Sarjat ovat toki ilmestyneet aivan eri maailman ajassa.

Zendaya on IT-girl, jos sitä termiä on vielä sallittua käyttää vuonna 2020. She’s IT. Entinen Disney-tähti esittää pääosaa HBO-sarjassa, jolla on IMDb:ssä huippuarvosana 8,2 ( Sex and the Cityn arvosana 7,1) Hänellä on myös rooli jälkituotannossa olevassa Dune-elokuvassa, joka on jo kultti.

Sam Levinsonin Euphoria käsittelee nuorten mielenterveysongelmia, holtitonta seksuaalisuutta, vanhempien vaikutusta elämään, ahdistuneisuutta, Z-sukupolven WhatsApp- ja nettiarkea sekä Yhdysvaltojen opioidikriisiä. Hahmot ovat syntyneet syyskuun 11. jälkeiseen maailmaan. Sarjasta saa kuvan, että tavallisen teinin arki Yhdysvalloissa 2020-luvulla on aika fucked up.

”Nudes are the currency of love”. -Rue Bennett

Yllättävän paljon sisältöä saadaan kehitettyä esimerkiksi siitä, että nuoret lähettelevät toisilleen alastonkuvia. Euphoriassa yläasteikäisille on aivan normaalia lähetellä alastonkuvia, panna ketä huvittaa, käyttää mitä tahansa päihdettä ja sanoa naisista mitä vaan.  Miehistä annetaan aika kurja kuva. Kaikki tuntuu vähän pahalta, vaikka sarja on fiktiivinen. Kukaan ei tule väliin sanomaan, että hei, ei noin voi toimia, eikä tuolla tavalla voi tehdä. Siinä mielessä Zendayan supersuosio voi olla myös haitallinen, koska sarjaa katsonee paljon nuorempi yleisö, kuin kenelle on tarkoitettu. Sarja ei ole sen päätähden Zendayan mukaan edes suunnattu nuorille, vaan aikuiselle yleisölle. Tämän hän kertoi omalle megayleisölleen Instagramissa. Mutta mitäpä luulet, meneekö nuori sen katsomaan, kun häntä oikein erikseeen varoitellaan? Oliko kyseessä siis aito huoli vai piilotettu mainos? Sarjassa dickpiceille on omistettu jopa oma kohtauksensa. On tarpeetonta näyttää aikuisen miehen masturbointia tämän katsoessa nuorta naista verkon välityksellä. On muitakin tapoja tehdä vaikuttavaa draamaa, kuin näyttää kaikki. HBO:lla tunnetaan arvostettavan esim. shokeeraavaa ällöttävyyttä, mikä on välillä uuvuttavaa, eikä tee sarjasta automaattisesti laadukasta.

Euphoriasta tulee mieleen todellisuuden tuntua tavoittelevat teinien elämästä kertovat sarjat ja leffat, kuten brittisarja Skins (2007-2010), norjalaissarja SKAM (vuosina 2015-2017, ohjaaja Julie Andem) sekä newyorkilaisten teinien elämää kuvaava Larry Clarkin kulttiklassikko Kids (1995). Olin ala-asteella, kun näin sen leffan. Muistan vieläkin kohtauksia  tarkasti (esim. sammuneen naisen raiskaus), joten katsominen järkytti. SKAMin luojat tekivät taustatyötä, jossa selvitettiin norjalaisnuorten elämää. Euphoriasta ei tiedä, onko kyseessä puolitotuus, täysfiktio tai ehkä Levinsonin fantasia. Ehkä sekoitus kaikkea.

Murrosiän jälkeinen aika on outo vaihe elämässä, kun sitä on lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden limbossa. Lapsiaikuinen, joka haluaa, että hänet otetaan tosissaan, mutta joka kaipaa tai tarvitsee useimmiten ohjausta elämäänsä.  Siitä kai sarjassa on kyse.

Viimeisen jakson taiteelliset vapaudet tuntuvat vähän irrallisilta ja huumeiden sekä lääkkeiden käyttöä ehkä snadisti glorifioidaan, mutta sarja on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kestääkö se aikaa kuten Sex and the City, jää nähtäväksi.  Zendayalle Rue jää tuskin merkittävimmäksi rooliksi.