Ruisrock peruttu. En ollut menossa, mutta mua harmittaa kaikkien niiden puolesta, jotka olivat menossa.

Aloin muistella menneitä.

Olen ollut Ruisrockissa muistaakseni kolme kertaa. Ekan kerran olin 15-vuotiaana jätkäkavereiden kanssa. Se oli eka festarikokemukseni ikinä ja olen vieläkin kiitollinen vanhemmilleni, että sain luvan mennä. Silloin Ruisrockissa soittivat vielä rockbändit. Heh.

Tuosta festariporukasta yksi on myöhemmin tuomittu vakavista huumausainerikoksista, yksi ollut pitkään Minnesota-hoidossa ja yksi tekee elääkseen musiikkia. Viikonloppu ei ollut niin villi, miltä tämä posse saattaa kuulostaa. Katseltiin vierestä kun järkkärit kantoivat käsistä ja jaloista meidän ikäisiä, tajuttoman oloisia festarikävijöitä alueelta ulos.  Silloinen suosikkibändini HIM aloitti keikkansa Buried Alive by Lovella Niittylavalla heinäkuisen illan lämmössä keskiyöllä. Love Metal oli ilmestynyt vain muutamaa kuukautta aiemmin. Keikan käynnistyttyä vuorokausi vaihtui ja täytin 16.  Oli aika maagista. Pojat saattoivat minut hotellille asti ja yöpyivät itse jonkun kaverinsa luona. He olivat hyviä ystäviäni tuolloin, kun oltiin kaikki huolettomia teinejä.  Sittemmin tiet ovat erkaantuneet. Tämmöisten juttujen takia harmittaa, että Ruisrock ja monet muut kesän tapahtumat perutaan. Nuoruus on superlyhyt ja ainutlaatuinen. Monet tulevat kesällä täysi-ikäisiksi, eikä tämä maailman aika nyt vaan tarjoa parhaita puitteita iloiseen synttärijuhlintaan.

Huippukokki Hans Välimäki on ollut tällä viikolla mediassa. Hän täyttää huomenna 50.  Olen tavannut Välimäen kerran Chez Dominique – ravintolassa, jossa haastattelin häntä kesällä kohta 10 vuotta sitten. Tein silloin harjoittelujaksoa radioon ja haastattelu kuultiin Nostalgia-kanavalla. Tein haastatteluja myös muissa Helsingin huippuravintoloissa.  Muistan tavanneeni ainakin Minka Björckin ja Tommi Tuomisen. Välimäki saapui moottoripyörällä paikalle. Haastattelu jännitti aivan hulluna. Hän varmaankin huomasi tämän, sillä kehui neonväristä kynsilakkaani, kenties yrittäen rentouttaa tunnelmaa. En uskaltanut juoda edes kahvia, sillä ajattelin, että kaadan tsufeet valkoisille liinoille. Haastattelun jälkeen olin viikon hyvissä fiiliksissä. Aina kun näen Välimäen mediassa, mieleen palaa tuo haastattelu.

Korona ja näiden jatkuvien kuolematilastojen esittely on laittanut väkisinkin miettimään elämän rajallisuutta. Välillä on kiva pysähtyä miettimään, mitä kaikkea kivaa elämässä on tullut koettua.

PS. Kylmässä vedessä uiminen selvästi trendaa. Tutkin vaihtoehtoja.