En tehnyt ainuttakaan uuden vuoden lupausta. Asiat harvoin muuttuvat taikaiskusta vuoden vaihtuessa toiseen. Kysehän on yksinkertaisimmillaan siitä, että maapallon kierros auringon ympäri on päättynyt ja alkaa uudestaan.

Vuosi 2019 ei mennyt suunnitelmien mukaan. Harvoin asiat menevät. Suurin pettymys lienee se, että hajotin molemmat polveni BJJ:ssä. Onneksi olen sentään päässyt vähitellen takaisin tatamille. Pitkät treenitauot ovat olleet tuskaisia. Oman kehittymisen pysähtyminen on aiheuttanut pienen identiteettikriisin. En ”onnistunut” myöskään tavoitteessani lukea 75 kirjaa vuodessa. Harmitti, mutta sitten tajusin, että luin (tai kuuntelin) niitä kuitenkin 64. Tänä vuonna luen ehkä kirjan viikossa, mutta en ota siitä paineita. Tärkeintä on, että järjestän aikaa lukemiselle, joka on toinen rakas harrastukseni. Itsensä ruoskiminen tai epäonnistuneeksi kokeminen on usein aivan turhanpäiväistä, koska se ei varsinaisesti paranna tilannetta.

Vietin uuden vuoden ystävien kanssa Rukalla. Meitä oli kuuden joukko yli kolmekymppisiä uusimaalaisia lapsettomia ihmisiä, joilla on tavalliset työt, asuntolainaa ja iän myötä rentoutunut asenne elämään. Nautimme kaikki valtavasti yhdessäolosta, ja puhuimme siitä, kuinka yhteiset kokemukset ovat alkaneet merkitä yhä enemmän.  Tai niiden merkityksen on ehkä tajunnut paremmin. Kun päristelimme illan pimeydessä kuulaan tähtitaivaan alla ja paksun lumipeiton päällä moottorikelkoilla Rukan ympärysreittiä, tuijotin kelkkailevia ystäviäni ja mietin, että tätä onni on: yksittäisiä hetkiä ja iloa tuottavia sosiaalisia suhteita.

Tänä vuonna yritän luopua odotuksista, koska se oikeasti helpottaa elämää.  Maailma ei ole sellainen kuin haluaisin sen olevan ja that’s it. Siitä ei kannata stressata. Omalta osaltaan voi koittaa tehdä siitä ”paremman”, mutta ei kannata odottaa sitä muilta. Yksinkertaistettuna: toiselle ihmiselle voi avata oven, mutta ei kannatta odottaa siitä kiitosta ja sitten harmistua, jos sitä ei kuulu. Aion myös vähentää minulle tärkeitä asioita käsittelevien aiheiden tai arvojen kommenttikenttien lukemista, koska en halua muuttua täysin kyyniseksi ihmiseksi.

Onni on pienissä hetkissä, eikä koko ajan voi olla hyvä mieli. Tämä ajatus vahvistui myös näyttelijä Antti Holman viihdyttävän Auta Antti! -podcastin myötä, jota oli aikaa kuunnella 10 tunnin pituisella ajomatkalla Rukalta Helsinkiin.

Upeaa uutta kierrosta auringon ympäri!