Eka fiilis tatamilta pois kävellessä oli se, että luulen olevani jotain, mitä en ole. Tarkoitan tällä sitä, että jotenkin kuvittelin, että pärjäisin ihan hyvin ja olisi mahdollisuus jopa voittoon BJJ-matsissa. No siis. En ole ripustamssa gi:tä naulaan. Ikävät fiilikset menivät ohi ja tilalle hiipi ihmetys, miksi en osannut tehdä tiukassa paikassa sitä ja sitä. Yritinkö tarpeeksi? Yritinkö ollenkaan? Oliko vastustaja vain niin paljon parempi, että ei minulla ollut edes mahdollisuutta? Olenko paskassa kunnossa?

Nyt olen nukkunut yön yli ja laittanut asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kilpailu tässä lajissa ei ole ollut tavoitteeni missään vaiheessa. Miksi olen sitten niin pettynyt häviöstä? Sattumien kautta ajauduin harrastamaan ja myös kilpailemaan. Aion kilpailla jatkossakin.

Olen harrastanut tätä lajia vasta yhdeksän kuukautta, miksi odottaisin itseltäni menestystä lajissa, joka vaatii todella paljon kaikkea? Paljon enemmän kaikkea kuin yhdeksän kuukautta treeniä.

Se että olen hävinnyt kaksi ensimmäistä matsiani, ei tarkoita, että tulen häviämään kaikki matsini jatkossa. Tämä on mun Mikael Granlund NHL:ssä -hetki. On asetettava oikea mindset, jotta voi mennä eteenpäin. Se, että on ”liian  jotain” muiden mielestä tai että olosuhteet ovat sinua vastaan,  ei tarkoita vielä yhtään mitään, jos et anna niiden tarkoittaa. On tehtävä töitä, töitä ja töitä. BJJ:ssä se tarkoittaa sitä, että on käytävä seminaareissa, treenattava tavoitteellisemmin, sparrattava tuntemattomien kanssa aina kun mahdollista, kuunneltava kokeneempia vielä tarkemmin, mietittävä mitä tekee ja treenattava muitakin lajeja.

Ei tätä kuitenkaan voi tehdä hampaat irvessä.  BJJ:n harrastaminen on mulle 90 % treenikerroista puhdasta nautintoa ja terapiaa, vaikka fyysinen kipu on aina läsnä treeneissä ja niiden jälkeen. Tää laji on jotenkin valinnut mut ja olen siitä kiitollinen. Olen saanut jo tosi paljon. Paljon enemmän kuin kuvittelin.  Kisaaminen on sitten oma maailmansa, jossa voin vierailla kun siltä tuntuu. Häviö ei tarkoita, että on ihan paska. Se tarkoittaa, että edessä on duunia.

Häviö johti kuitenkin kohdallani heti konkreettisiin juttuihin. Laitoin juuri yhteydenottopyynnön personal trainerille. Aion hankkia saliohjelman, joka tukee brassi jiu-jitsun harrastamista. Tuntuu, että tarvitsen lisää poweria sekä monipuolisempaa treeniä BJJ:n ympärille.

Mutta siitä kisasta vielä.

Lauantaina otin siis osaa Eden Openiin. Tämä oli toinen kerta, kun osallistun BJJ-kisaan. Eka kerta oli Hangossa heinäkuussa. Nyt kun on vertailukohta yhteen kisaan, pohdin mikä meni vähän heikommin kuin edellisellä kerralla ja mikä meni paremmin. Kotimaiset brassipiirit eivät olet valtavat, mutta silti oli käsittämätöntä, että vastustajani oli sama ottelija kuin edellisellä kerralla ekoissa kisoissani.

Eden Open otellaan Nokialla. Kisa oli erittäin hyvin järjestetty. Eri alueet oli selvästi merkattu ja tiloja lämmittelyyn oli hyvin. Ottelijoita kuulutettiin nimeltä sekä valmistautumaan että siirtymään tatamille. Oman otteluni tuomaroi iloiseksi yllätyksekseni Elvira Karppinen, jonka merkittävää BJJ- ja NoGi-uraa seuraan ihastellen. Osallistuin kesällä myös seminaariin, jossa hän opetti. Tägäsin Elviran kisatilannekuvaani Instagramissa ja hän lähetti tsemppiviestin sitä kautta, mikä oli ehkä kisapäivän paras juttu. Mahtava tyyppi.

Mikä meni huonommin

  • Hävisin suuremmalla piste-erolla (ekalla kerralla 2-0, nyt 5-0)
  • Mukanani ei ollut valmentajaa tai seuran jäsentä, joka olisi voinut neuvoa.
  • Tunsin jotain tosi kovaa uupumusta heti ottelun alussa. En tiedä oliko se purkautuvaa jännitystä vai mitä.

Mikä meni hyvin tai paremmin

  • Olin harjoitellut enemmän pystypainia ja se tuntui luontevammalta nyt.
  • Osasin ajoittaa aamupalan vähän paremmin.
  • Ehdin keskittyä lämmittelyyn. Kuuntelin lempimusaa kuulokkeilla ja fiilistelin.
  • Osasin nauttia kisatunnelmasta.

Miten ensi kerralla?

  • Täytyy miettiä gameplan. Sellaista en ole käyttänyt ollenkaan.
  • Pitää varautua worst case scenarioihin paremmin, eli etenkin tuskaisista paikoista pakenemiseen.
  • Tatamin laidalle joku neuvomaan.
  • Banaaneja laukkuun.

Nyt on kaikki hyvin, enkä jää tätä asiaa sen enempää vatvomaan. Ensi viikon lopulla taas treeneihin. Suunnitelmissa on osallistua puku- tai jopa NoGi-kisoihin vielä tämän vuoden puolella.

”Time on the mat will eventually surpass talent and ability.” (Gracie Mag -lehti)